Puhevammaisen potilaan kohtaaminen ja tulkkauspalvelun käyttö: kysely Itä-Suomen yliopiston viidennen vuosikurssin lääketieteen opiskelijoille
Kortelainen, Heidi; Kalinen, Jenni; Markkanen, Emmi (2025)
Kortelainen, Heidi
Kalinen, Jenni
Markkanen, Emmi
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120131115
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120131115
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Itä-Suomen yliopiston viidennen vuosikurssin lääketieteenopiskelijoiden kokemuksia puhevammaisten potilaiden kohtaamisesta ja heidän tuntemustaan puhevammaisten tulkkauspalvelusta. Työn tilaaja toimi Evantia Oy. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat lääketieteen opiskelijat, joilla oli potilastyökokemusta harjoittelujensa eli amanuenssuurien kautta.
Opinnäytetyössämme hyödynsimme laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Toteutimme Webrobol-kyselyn, joka kartoitti opiskelijoiden kokemuksia puhevammaisen potilaan kohtaamisesta, kommunikaatiohaasteita potilaskohtaamisissa, vastaanotolla käytettyjä kommunikaation tukikeinoja, kokemuksia puhevammaisten tulkeista ja puhevammaisten tulkkauspalvelusta sekä tietotarpeita tulkkauspalveluun liittyen. Tarkastelimme sitä sisällönanalyysin avulla, jonka kautta tarkastelimme opiskelijoiden vastauksia ja niistä esiin nousseita teemoja. Aineistoa tarkastelimme sisällönanalyysin keinoin, jonka avulla analysoimme opiskelijoiden vastauksia.
Tulosten perusteella 80 % vastaajista oli kohdannut puhevammaisia potilaita ja suurin osa oli kokenut kommunikaatiohaasteita. Tavallisimpia keinoja haasteiden ratkaisemiseen olivat osoittaminen, eleet, ilmeet ja kirjoittaminen. Yksikään vastaajista ei ollut tavannut tulkkia potilaskohtaamisessa, ja vain yksi vastaaja tunsi tulkkauspalvelun entuudestaan. Enemmistö koki tarvitsevansa lisätietoa palvelusta ja toivoi erityisesti infomateriaalia ja koulutuksia aiheesta.
Tulosten perusteella tulkkauspalvelu oli lääketieteenopiskelijoille vähän tunnettu, vaikka olivat tunnistaneet sen tarpeellisuuden. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka opiskelijat ymmärsivät tulkkauspalvelun merkityksen, heidän tietonsa sen käytöstä oli puutteellista. Tämä osoittaa tarpeen lisäkoulutukselle ja tiedottamiselle.
Opinnäytetyön tuotoksena toteutettiin myös kolme tiedotusvideota. Videot käsittelevät puhevammaisuutta, tulkkauspalvelua ja puhevammaisen potilaan kohtaamista. Videoiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ja tarjota käytännön ohjeita tuleville terveydenhuollon ammattilaisille.
Opinnäytetyössämme hyödynsimme laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Toteutimme Webrobol-kyselyn, joka kartoitti opiskelijoiden kokemuksia puhevammaisen potilaan kohtaamisesta, kommunikaatiohaasteita potilaskohtaamisissa, vastaanotolla käytettyjä kommunikaation tukikeinoja, kokemuksia puhevammaisten tulkeista ja puhevammaisten tulkkauspalvelusta sekä tietotarpeita tulkkauspalveluun liittyen. Tarkastelimme sitä sisällönanalyysin avulla, jonka kautta tarkastelimme opiskelijoiden vastauksia ja niistä esiin nousseita teemoja. Aineistoa tarkastelimme sisällönanalyysin keinoin, jonka avulla analysoimme opiskelijoiden vastauksia.
Tulosten perusteella 80 % vastaajista oli kohdannut puhevammaisia potilaita ja suurin osa oli kokenut kommunikaatiohaasteita. Tavallisimpia keinoja haasteiden ratkaisemiseen olivat osoittaminen, eleet, ilmeet ja kirjoittaminen. Yksikään vastaajista ei ollut tavannut tulkkia potilaskohtaamisessa, ja vain yksi vastaaja tunsi tulkkauspalvelun entuudestaan. Enemmistö koki tarvitsevansa lisätietoa palvelusta ja toivoi erityisesti infomateriaalia ja koulutuksia aiheesta.
Tulosten perusteella tulkkauspalvelu oli lääketieteenopiskelijoille vähän tunnettu, vaikka olivat tunnistaneet sen tarpeellisuuden. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka opiskelijat ymmärsivät tulkkauspalvelun merkityksen, heidän tietonsa sen käytöstä oli puutteellista. Tämä osoittaa tarpeen lisäkoulutukselle ja tiedottamiselle.
Opinnäytetyön tuotoksena toteutettiin myös kolme tiedotusvideota. Videot käsittelevät puhevammaisuutta, tulkkauspalvelua ja puhevammaisen potilaan kohtaamista. Videoiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ja tarjota käytännön ohjeita tuleville terveydenhuollon ammattilaisille.
