”Meitä on niin monta, kaikki erilaisia ja silti yhteen hiileen puhalletaan” – Etänä toteutettava vertaistuki yhteisöllisyyttä tukemassa

Abstract

Tämä opinnäytetyö tarkastelee yhteisöllisyyden kokemusta verkkovertaisryhmissä, erityisesti sisäilmasta oireilevien näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vahvistavat ja mitkä heikentävät yhteisöllisyyden kokemusta verkkovertaistoiminnassa. Aineistona käytettiin kyselylomakkeen vastauksia (n=51), joissa osallistujat kuvasivat omia kokemuksiaan Hengitysliiton verkkovertaisryhmien toiminnasta. Tulosten perusteella yhteisöllisyyden kokemusta vahvistavat erityisesti jaettu sairauskokemus, emotionaalinen tuki, turvallinen ilmapiiri sekä ohjaajan vuorovaikutteinen ja kannustava rooli. Vastaajat kokivat tärkeäksi sen, että vertaiset ymmärtävät ja ovat kokeneet samoja ongelmia. Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy, kun ryhmä on samalla aaltopituudella ja vuorovaikutus on vastavuoroista. Yhteisöllisyyttä heikentäviä tekijöitä olivat muun muassa tutustumisen vaikeus, tekniset haasteet, ryhmän vähäinen kokoontuminen sekä vuorovaikutuksen epätasapaino. Erityisesti päällepäsmäröinti, negatiivisuus ja toisten kokemusten vähättely koettiin yhteisöllisyyttä heikentävinä. Lisäksi ryhmän arvopohjan ristiriidat saattoivat estää osallistumisen. Selvitys osoittaa, että yhteisöllisyys verkkovertaisryhmissä ei synny itsestään, vaan vaatii aktiivista rakentamista, tilaa erilaisille osallistumisen tavoille sekä kunnioittavaa ja tasavertaista vuorovaikutusta. Tulokset tarjoavat tietoa verkkopohjaisen vertaistoiminnan kehittämiseksi ja vertaisryhmien ohjaajien työn tueksi.

This thesis explores the experience of community within online peer support groups, with a particular focus on individuals affected by indoor air illnesses. The aim of this thesis was to identify the factors that strengthen and those that weaken the sense of community in online peer support activities. The data consisted of responses to a questionnaire (n=51), in which participants described their personal experiences with the online peer support groups organized by the Finnish Lung Health Association (Hengitysliitto). Based on the results, the sense of community was primarily reinforced by shared illness experiences, emotional support, a safe atmosphere, and the facilitator’s interactive and encouraging role. Respondents emphasized the importance of being understood by peers who had encountered similar challenges. A sense of belonging emerged when the group was “on the same wavelength” and interaction was reciprocal. Factors that weakened the sense of community included difficulties in getting to know others, technical challenges, infrequent group meetings, and imbalanced interaction. In particular, dominant behavior, negativity, and the dismissal of others’ experiences were perceived as detrimental to community building. Additionally, value-based conflicts within the group could prevent participation altogether. The findings indicate that community in online peer support groups does not arise spontaneously; rather, it requires active construction, space for diverse modes of participation, and respectful, equitable interaction. The results provide valuable insights for the development of online peer support practices and for supporting the work of group facilitators.