Vapaudenriiston tunnusmerkistö ja hovioikeuden ratkaisukäytäntö

Abstract

Opinnäytetyömme käsittelee rikoslain (578/1995) 25 luvun 1 § vapaudenriiston ja 2 § törkeän vapaudenriiston rajanvetoa ja ratkaisukäytäntöä hovioikeusasteella. Olemme käsitelleet työssämme myös vapaudenriistorikosten tunnusmerkistöjä sekä niihin läheisesti liittyviä, muita vapauteen kohdistuvia rikosnimikkeitä. Tutkimuksemme tarkoitus on selvittää, miten vapaudenriiston tunnusmerkistö on täyttynyt hovioikeusasteella ja miten hovioikeuden ratkaisut ovat eronneet asiaa käsitelleiden käräjäoikeuden ratkaisujen osalta. Tutkimusmenetelmämme on lainopillinen tutkimus (oikeusdogmatiikka) ja oikeudellisten lähteiden analyysi. Lähteinä käytimme erilaisia lainsäädäntöjä, lain esitöitä sekä rikosnimikkeisiin ja niiden taustoihin soveltuvaa oikeuskirjallisuutta.

Vapaudenriistorikos on yksilön perus- ja ihmisoikeuksia vakavasti loukkaava teko. Vapaudenriistossa yksilön liikkumisvapautta tai -kykyä rajoitetaan oikeudettomasti ja nämä voivat toteutua lukemattomin eri tavoin meneteltynä. Tunnusmerkistö voi täyttyä esimerkiksi sulkemalla henkilö johonkin sisätilaan, sitomalla liikkumattomaksi tai esimerkiksi viemällä saaressa olevalta soutuvene pois.

Vapaudenriistotilanteisiin liittyy usein muita rikoksia, kuten pahoinpitelyä eri muodoissaan ja näin tapaukset ovat monimutkaisia oikeudellisten tulkintojen kannalta. Oikeuden ratkaisuissa korostui, että vapaudenriiston täyttymiseen vaikuttavat useat eri seikat sekä rikostapauksen kokonaisarviointi. Oikeusasteet arvioivat hieman eri tavoin esimerkiksi tekijävastuuta sekä osallisten yhteisymmärrystä ja vapaudenriistotilanteisiin liittyviä muita rikoksia. Nämä olivat keskeisiä tekijöitä tuomioiden ja korvausvastuiden muodostumisessa.