​Nuorten työntekijöiden psykososiaalinen työelämäkuormitus : tunnistaminen ja tuki

Abstract

​Psykososiaalinen kuormitus työelämässä jakautuu kolmeen eri osa-alueeseen: työn järjestelyihin, työn sisältöön sekä työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviin kuormitustekijöihin. Psykososiaalista kuormitusta on tutkittu jo aiemmin laajasti. Tämä laadullinen opinnäytetyö nostaa nuorten aikuisten kausityöntekijöiden ja esihenkilötyön tukemiseen liittyviä elementtejä yhteiseen keskusteluun. Tavoitteena oli tuoda keskusteluun työturvallisuuslain muutokset, jotka kohdistuvat psykososiaalisten kuormitustekijöiden tunnistamiseen ja hallintaan arjen esihenkilötyössä. Tutkimuksellisen kehittämistehtävän tarkoituksena oli luoda yhteiskehittämisen keinoin helposti käyttöönotettava ja muokattava malli esihenkilöille nuorten aikuisten työntekijöiden suunnitelmalliseen psykososiaalisen kuormituksen tunnistamiseen sekä voimavarojen tukemiseen.

​​Opinnäytetyön tilaajana toimi Tampereen Särkänniemi Oy ja työ toteutettiin tilaajan yhdessä yksikössä. Kohderyhmänä olivat nuorten aikuisten kausityöntekijöiden esihenkilöt. Menetelmällisesti kehittämistehtävä perustui tilaajan perehdytysaineiston tarkasteluun soveltuvin osin, esihenkilöiden teemahaastatteluihin, tulevaisuuden muistelu -kirjoitelmaan sekä yhteiskehittämistyöpajaan. Aineiston analyysit toteutettiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Kehittämistehtävän viitekehyksenä toimi sosiaalipedagoginen lähestymistapa, jonka keskeinen ajatus on ihmisen kasvun, osallisuuden ja hyvinvoinnin tukemisessa yhteisössä.

​Keskeisinä opinnäytetyön tuloksina olivat psykososiaalisen kuormituksen huomioiminen työntekijän perehdytyksestä alkaen sekä työntekijän kuormituksen ja voimavarojen välisen suhteen säännöllinen seuranta esihenkilötyössä. Tuloksissa painottuivat voimavaralähtöisen vuorovaikutuksen merkitys esihenkilön, työntekijöiden ja yhteisön välillä. Säännöllinen työn reflektointi mahdollistaa yksilöä tunnistamaan ja sanoittamaan omia vahvuuksiaan, edistää yhteisöllistä oppimista ja vahvistaa organisaation resilienssiä.

​Tuotoksena valmistui ”Hyvinvoinnin kausipolku” -opas sekä yhteiskehittämisen työpajan ohje esihenkilöille ja työyhteisöille hyödynnettäväksi. Tilaajan tarve oli yksinkertaiselle ja helposti lähestyttävälle mallille, joka palvelee uusia esihenkilöitä. Kausipolku -mallin muokattavuus sekä laajempi merkitys syntyy siitä, että työyhteisöjä kannustetaan yhteiseen dialogiin ja yhteiskehittämisen äärelle pohtimaan, kuinka arjen säännölliset kohtaamiset mahdollistetaan kiireisessä ja vaihtelevien työvuorojen arjessa. Olisi hienoa osallistaa myös nuoret kausityöntekijät mallin jatkokehittämisen äärelle.