Somaattiset tutkimukset epäillyn lapseen kohdistuvan verkkovälitteisen seksuaalirikoksen esitutkinnassa
Yli-Liipola, Elina (2025)
Yli-Liipola, Elina
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120934082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120934082
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on antaa työn lukijalle käsitys siitä, milloin poliisin tulisi pyytää lääkäriltä somaattisia tutkimuksia epäillyissä lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa silloin, kun rikoksen epäillään tapahtuneen verkon välityksellä. Työ on suunnattu avuksi erityisesti niille poliiseille, jotka tutkivat lapsiin kohdistuvia verkkovälitteisiä seksuaalirikoksia. Lapsiin kohdistuvat verkkovälitteiset seksuaalirikokset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viime vuosina, minkä vuoksi verkkovälitteisten rikosepäilyjen esitutkinta voi olla monelle poliisille vielä uutta ja vierasta. Tämän lisäksi somaattisten tutkimusten tarvetta ei välttämättä tule edes ajatelleeksi verkossa tapahtuneissa rikoksissa, koska tekijä ja lapsi eivät välttämättä ole kohdanneet fyysisesti.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena hyödyntäen puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Tutkielmaan haastateltiin kuutta aihealueen asiantuntijaa. Haastateltavista kolme oli jollain tavalla epäiltyjen verkkovälitteisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten parissa työskentelevää poliisia, ja kolme oli jollain tavalla epäiltyihin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikoksiin liittyvien tutkimusten tekemisestä kokemusta omaavia lääkäreitä.
Haastateltavat olivat kaikki samaa mieltä siitä, että myös verkkovälitteisten seksuaalirikosepäilyjen kohdalla tulisi aina muistaa somaattisten tutkimusten mahdollisuus. Somaattisten tutkimusten tarpeellisuutta tulee pohtia aina tapauskohtaisesti epäillyn tekotavan, siitä saadun näytön, lapsen edun arvioinnin sekä somaattisia tutkimuksia koskevien rajoitteiden perusteella. Haastateltavat olivat suurimmilta osin samaa mieltä asioista, mutta eriäviä mielipiteitä ilmeni koskien lapsen edun arviointia ja kynnystä somaattisten tutkimusten toteuttamiselle. Lapsen edun arviointi näyttäytyy ohjaavana, mutta osittain monimutkaisena ja mielipiteitä jakavana periaatteena somaattisia tutkimuksia harkitessa. Jatkotutkimusta edellyttäisi erityisesti lapsiasianomistajien kokemukset somaattisista tutkimuksista sekä se, millaisia löydöksiä verkkovälitteisten seksuaalirikosten somaattisissa tutkimuksissa on mahdollisesti tehty.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena hyödyntäen puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Tutkielmaan haastateltiin kuutta aihealueen asiantuntijaa. Haastateltavista kolme oli jollain tavalla epäiltyjen verkkovälitteisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten parissa työskentelevää poliisia, ja kolme oli jollain tavalla epäiltyihin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikoksiin liittyvien tutkimusten tekemisestä kokemusta omaavia lääkäreitä.
Haastateltavat olivat kaikki samaa mieltä siitä, että myös verkkovälitteisten seksuaalirikosepäilyjen kohdalla tulisi aina muistaa somaattisten tutkimusten mahdollisuus. Somaattisten tutkimusten tarpeellisuutta tulee pohtia aina tapauskohtaisesti epäillyn tekotavan, siitä saadun näytön, lapsen edun arvioinnin sekä somaattisia tutkimuksia koskevien rajoitteiden perusteella. Haastateltavat olivat suurimmilta osin samaa mieltä asioista, mutta eriäviä mielipiteitä ilmeni koskien lapsen edun arviointia ja kynnystä somaattisten tutkimusten toteuttamiselle. Lapsen edun arviointi näyttäytyy ohjaavana, mutta osittain monimutkaisena ja mielipiteitä jakavana periaatteena somaattisia tutkimuksia harkitessa. Jatkotutkimusta edellyttäisi erityisesti lapsiasianomistajien kokemukset somaattisista tutkimuksista sekä se, millaisia löydöksiä verkkovälitteisten seksuaalirikosten somaattisissa tutkimuksissa on mahdollisesti tehty.
