Tekijäprofilointi : historia, tieteellinen perusta ja soveltaminen nykyisessä rikostutkinnassa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella rikollisen tekijäprofiloinnin historiallista kehitystä, tieteellistä perustaa ja soveltamista nykypäivän rikostutkinnassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä rikollisen profilointi käsitteellisesti ja käytännöllisesti tarkoittaa, miten se on kehittynyt historian saatossa, missä määrin sen tavoitteet toteutuvat rikostutkinnallisessa kontekstissa sekä miten profilointia hyödynnetään Suomessa.

Tutkimus on toteutettu laadullisena, narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla muodostetaan kokonaiskuva profiloinnin teoreettisista lähtökohdista, menetelmistä ja kriittisistä näkökulmista. Aineisto koostuu pääasiallisesti kansainvälisistä tieteellisistä lähteistä, joista painotetaan erityisesti FBI:n kehittämän mallin ja David Canterin tieteellisemmän lähestymistavan analyysia.

Tuloksista ilmenee, että rikollisen profiloinnin juuret ulottuvat keskiajan uskonnollisista ja kulttuurisista stereotypioista moderniin, käyttäytymistieteisiin pohjautuvaan menetelmään. Profilointia on usein kritisoitu sen epäyhtenäisestä teoriapohjasta, standardien puutteesta ja intuitioon perustuvasta luonteesta. Tieteellisesti arvioituna vain osa profiloinnin alalajeista, kuten sarjoittaminen ja maantieteellinen profilointi, täyttävät tieteellisyyden kriteerit.

Suomessa profilointia käytetään erityisesti tutkinnan tukena, ei niinkään erillisenä ammattialana. Sen merkitys nähdään lähinnä rikostutkintaa suuntaavana apuvälineenä, joka edellyttää jossakin määrin kriittistä ja menetelmällisesti tietoista soveltamista.

Tutkimus korostaa tieteellisen ajattelun, lähdekriittisyyden ja päättelymallien ymmärtämisen keskeistä roolia profiloinnin uskottavuuden ja hyötyarvon vahvistamisessa.