Epäillyn muisti ja kuulustelujen ajoitus : mitä menetetään, kun tutkinta viivästyy?

Abstract

Tämä opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella pitkien tutkinta-aikojen vaikutusta rikoksesta epäillyn muistiin. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mitä menetetään rikoksesta epäillyn muistin näkökulmasta myöhäisen kuulustelun seurauksena. Työssä tarkastellaan muistin toimintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi käsitellään muistamattomuutta, unohtamista ja valemuistoja. Näkökulma on rajattu aikuisiin rikoksesta epäiltyihin, ja lapset, ikääntyneet sekä vajaavaltaiset, muistihäiriöstä kärsivät henkilöt on rajattu tarkastelun ulkopuolelle.

Opinnäytetyö on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Työ on suunnattu poliisiorganisaatiossa rikostutkinnassa työskenteleville, ja sen tarkoituksena on lisätä tietoa ja ymmärrystä, jota voidaan hyödyntää esitutkintatoimenpiteiden ja esitutkintaprosessin suunnittelussa.

Tulosten perusteella muisti on herkästi muovautuva sekä altis virheille ja valemuistoille. Ajan kuluessa muistot heikkenevät ja muokkautuvat, mikä vaikeuttaa myöhemmin muistikuvien alkuperän erottamista. Koetut tapahtumat voivat sekoittua toisiinsa, ja ulkopuolelta saadut tiedot saatetaan virheellisesti kokea itse koetuiksi.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että kuulustelut pitkän ajan kuluttua voivat heikentää epäillyn muistin tarkkuutta, ja myös kertomusten luotettavuutta. Myöhäinen kuulustelu voi vaikuttaa sekä muistettujen yksityiskohtien määrään että virheellisten tietojen lisääntymiseen, sillä muistin vääristymisen riski kasvaa ja unohtaminen lisääntyy ajan kuluessa.