Ampuma-asekouluttajan merkitys aselupaprosessissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella ampuma-asekouluttajan roolia ja merkitystä osana poliisin suorittamaa aselupaprosessia. Ampuma-asekouluttaja toimii ampumaseurojen yhteydessä poliisin hyväksymänä siviilitoimijana ja laatii harrastuneisuustodistuksia ampumaharrastajille poliisin lupaharkinnan tueksi. Kyseessä on hallinnollisesti poikkeuksellinen järjestely, jossa viranomaisen päätöksenteossa hyödynnetään ulkopuolisen asiantuntijan antamia selvityksiä ilman virkavastuuta. Tämä asettaa vaatimuksia järjestelmän luotettavuudelle, yhdenmukaisuudelle ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumiselle.

Opinnäytetyö on toteutettu laadullisena, tutkimuksellisena opinnäytetyönä. Tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka on toteutettu kirjallisesti. Haastattelut on kohdistettu poliisin lupahallinnossa työskenteleviin virkamiehiin, sekä ampuma-asekouluttajina toimiviin henkilöihin ampumaseuroista. Aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tietoperusta muodostuu ampuma-aselainsäädännöstä, viranomaisohjeistuksesta, sekä hallinto-oikeudellisista periaatteista, jotka ohjaavat poliisin lupaharkintaa.

Tutkimuksen tulosten perusteella ampuma-asekouluttajalla on aselupaprosessissa merkittävä, mutta poliisin harkintaa täydentävä rooli. Harrastuneisuustodistukset tukevat poliisin lupaharkintaa erityisesti ampumaharrastuksen aktiivisuuden ja jatkuvuuden arvioinnissa, mutta ne eivät sido poliisia lupapäätöstä tehtäessä. Tutkimuksessa havaittiin vaihtelua ampuma-asekouluttajien arviointikäytännöissä ja todistusten sisällöissä, mikä voi heijastua lupaharkinnan tasalaatuisuuteen ja hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun. Tutkimuksen perusteella ampuma-asekouluttajajärjestelmä toimii pääosin tarkoituksenmukaisesti, mutta sen kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota ohjeistuksen selkeyteen, arviointikäytäntöjen yhdenmukaistamiseen, sekä järjestelmän luotettavuuden vahvistamiseen.