Katujengi-ilmiö suomalaisessa mediassa : diskurssianalyysi suomalaisista pääkirjoituksista ja kolumneista 2020–2024
Laaksonen, Eetu (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604237477
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604237477
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja suomalaisessa mielipidejournalismissa rakentuu katujengi-ilmiön ympärille, millaisin kielellisin ja retorisin keinoin nämä diskurssit muodostuvat, sekä miten nuoret asemoidaan niissä. Teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin, kehystämisteoriaan ja huolipuheeseen. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen suosituimman sanoma- ja kaupunkilehden pääkirjoituksista ja kolumneista vuosilta 2020–2024 (N=18). Tutkimusmetodina on aineistolähtöinen diskurssianalyysi.
Aineistosta tunnistettiin neljä diskurssia: uhka-, ratkaisu-, uhri- ja poliittinen diskurssi. Hegemonisessa asemassa oleva uhkadiskurssi rakentaa ilmiöstä turvallisuusuhkaa erityisesti laadullisilla ja arvottavilla sanavalinnoilla sekä vertailevalla "Ruotsin tie" -retoriikalla. Ratkaisudiskurssissa hyödynnetään välttämättömyyden retoriikkaa ja luonnollistettua kausaalisuutta, joilla niin repressiiviset kuin ennalta estävätkin ratkaisut esitetään itsestäänselvyyksinä. Poliittisessa diskurssissa ilmiö kytketään syyllistämisen retoriikalla puoluepoliittiseen kamppailuun.
Nuoret asemoidaan diskursseissa poikkeuksetta passiivisiksi kohteiksi joko uhreina tai uhkana. Toistuva nuorten toimijuuden poistaminen tehdään esimerkiksi verbeillä, jotka kuvaavat nuorten "ajautumista" tai "päätymistä" jengeihin, jolloin vastuu siirretään yksilöltä yleensä yhteiskunnalle.
Tutkimus tuo suomalaiseen katujengi-ilmiötä koskevaan tutkimuskenttään uuden näkökulman, sillä mielipidejournalismia ei ole aiemmin tarkasteltu diskurssianalyysin keinoin. Mediakehystyksen mekanismien tunnistaminen tukee poliisin ilmiöviestintää sekä tarjoaa päättäjille ja nuorisoalan ammattilaisille välineitä yhteiskunnallisen keskustelun kriittiseen tulkintaan.
Aineistosta tunnistettiin neljä diskurssia: uhka-, ratkaisu-, uhri- ja poliittinen diskurssi. Hegemonisessa asemassa oleva uhkadiskurssi rakentaa ilmiöstä turvallisuusuhkaa erityisesti laadullisilla ja arvottavilla sanavalinnoilla sekä vertailevalla "Ruotsin tie" -retoriikalla. Ratkaisudiskurssissa hyödynnetään välttämättömyyden retoriikkaa ja luonnollistettua kausaalisuutta, joilla niin repressiiviset kuin ennalta estävätkin ratkaisut esitetään itsestäänselvyyksinä. Poliittisessa diskurssissa ilmiö kytketään syyllistämisen retoriikalla puoluepoliittiseen kamppailuun.
Nuoret asemoidaan diskursseissa poikkeuksetta passiivisiksi kohteiksi joko uhreina tai uhkana. Toistuva nuorten toimijuuden poistaminen tehdään esimerkiksi verbeillä, jotka kuvaavat nuorten "ajautumista" tai "päätymistä" jengeihin, jolloin vastuu siirretään yksilöltä yleensä yhteiskunnalle.
Tutkimus tuo suomalaiseen katujengi-ilmiötä koskevaan tutkimuskenttään uuden näkökulman, sillä mielipidejournalismia ei ole aiemmin tarkasteltu diskurssianalyysin keinoin. Mediakehystyksen mekanismien tunnistaminen tukee poliisin ilmiöviestintää sekä tarjoaa päättäjille ja nuorisoalan ammattilaisille välineitä yhteiskunnallisen keskustelun kriittiseen tulkintaan.