ESIOPETUSIKÄISTEN LASTEN VÄLINEN KIUSAAMINEN PÄIVÄKODISSA TYÖNTEKIJÖIDEN JA VANHEMPIEN NÄKÖKULMASTA
Suonio, Amanda; Häkkinen, Henna; Syrjä, Helinä (2015)
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120719724
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120719724
Tiivistelmä
Häkkinen, Henna; Suonio, Amanda & Syrjä, Helinä. Esiopetusikäisten lasten välinen kiusaaminen päiväkodissa työntekijöiden ja vanhempien näkökulmasta. Pieksämäki, syksy 2015, 90 sivua, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten päiväkodin työntekijät ja esiopetusikäisten lasten vanhemmat määrittelevät kiusaamisen sekä millä tavoin ja kuinka paljon kiusaamista esiintyy esiopetuksessa. Lisäksi tavoitteena oli saada selville työntekijöiden ja vanhempien välisen kasvatuskumppanuuden merkitys kiusaamistilanteiden käsittelyssä sekä saada tehokkaita keinoja kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi päiväkodissa.
Tutkimuksessa käytettiin sekä kvalitatiivista eli laadullista että kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla paperiversioina ja sähköisesti. Kyselyt välitettiin kolmen eri päiväkodin esiopetuksen työntekijöille ja esiopetusikäisten lasten vanhemmille. Aineiston analysoinnin lähtökohtana käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia.
Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia oli, että kiusaamista esiintyi esiopetuksessa. Työntekijät ja vanhemmat tiesivät, millaista kiusaaminen oli ja heillä oli keinoja menetellä kiusaamistilanteissa. Lisäksi työntekijöiden ja vanhempien välisellä kasvatuskumppanuudella ja lapsen yksilöllisyyden huomioimisella oli merkitystä kiusaamistilanteiden käsittelemisessä.
Työntekijöiden ja vanhempien vastausten perusteella voitiin todeta, että kiusaamisen ehkäiseminen ja kiusaamiseen puuttuminen koettiin lapsen turvallisen kasvun kannalta tärkeäksi varhaiskasvatuksessa. Kasvatuskumppanuuden tulisi olla toimivaa, jotta kiusaamisen vastainen toiminta toteutuisi tavoitteellisesti. Lisäksi kiusaamisen ehkäisemisessä ja puuttumisessa täytyisi ottaa huomioon lapsen ja lapsiryhmän yksilöllisyys, jotta keinot kiusaamistilanteiden käsittelyssä olisivat tehokkaita ja laadukas varhaiskasvatus toteutuisi.
Asiasanat:
Lapsen sosiaalinen kehitys, esiopetus, kasvatuskumppanuus, kiusaaminen, kyselytutkimus, kvalitatiivinen tutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, sisällönanalyysi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten päiväkodin työntekijät ja esiopetusikäisten lasten vanhemmat määrittelevät kiusaamisen sekä millä tavoin ja kuinka paljon kiusaamista esiintyy esiopetuksessa. Lisäksi tavoitteena oli saada selville työntekijöiden ja vanhempien välisen kasvatuskumppanuuden merkitys kiusaamistilanteiden käsittelyssä sekä saada tehokkaita keinoja kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi päiväkodissa.
Tutkimuksessa käytettiin sekä kvalitatiivista eli laadullista että kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla paperiversioina ja sähköisesti. Kyselyt välitettiin kolmen eri päiväkodin esiopetuksen työntekijöille ja esiopetusikäisten lasten vanhemmille. Aineiston analysoinnin lähtökohtana käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia.
Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia oli, että kiusaamista esiintyi esiopetuksessa. Työntekijät ja vanhemmat tiesivät, millaista kiusaaminen oli ja heillä oli keinoja menetellä kiusaamistilanteissa. Lisäksi työntekijöiden ja vanhempien välisellä kasvatuskumppanuudella ja lapsen yksilöllisyyden huomioimisella oli merkitystä kiusaamistilanteiden käsittelemisessä.
Työntekijöiden ja vanhempien vastausten perusteella voitiin todeta, että kiusaamisen ehkäiseminen ja kiusaamiseen puuttuminen koettiin lapsen turvallisen kasvun kannalta tärkeäksi varhaiskasvatuksessa. Kasvatuskumppanuuden tulisi olla toimivaa, jotta kiusaamisen vastainen toiminta toteutuisi tavoitteellisesti. Lisäksi kiusaamisen ehkäisemisessä ja puuttumisessa täytyisi ottaa huomioon lapsen ja lapsiryhmän yksilöllisyys, jotta keinot kiusaamistilanteiden käsittelyssä olisivat tehokkaita ja laadukas varhaiskasvatus toteutuisi.
Asiasanat:
Lapsen sosiaalinen kehitys, esiopetus, kasvatuskumppanuus, kiusaaminen, kyselytutkimus, kvalitatiivinen tutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, sisällönanalyysi.