YHDESSÄ KULKIEN PIENIN JA SUURIN ASKELIN : Lastentarhanopettajien näkemyksiä omahoitajuudesta Nurmijärven kunnan varhaiskasvatuksessa kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta

Abstract

Rosén, Tiina. Yhdessä kulkien pienin ja suurin askelin. Lastentarhanopettajien näkemyksiä omahoitajuudesta Nurmijärven kunnan varhaiskasvatuksessa kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta. Diak, Helsinki, kevät 2016, 76 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.

Tutkimuksen aiheena on varhaiskasvatuksessa käytössä oleva omahoitajamalli. Tutkimuksen tavoitteena oli kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta selvittää, mitä omahoitajuudella varhaiskasvatuksessa käytännössä tarkoitetaan sekä mitä hyvää ja mitä haasteita omahoitajuuteen liittyy lasta, vanhempaa sekä työntekijää ajatellen. Haastattelujen avulla pyrittiin lisäksi selvittämään, onko uusi varhaiskasvatuslaki (36/1973) vaikuttanut omahoitajuuden käytännön toteutukseen päiväkodin lapsiryhmässä, ja jos on niin miten vaikutus näkyy käytännössä. Toiveena oli myös saada haastattelujen avulla selville, kuinka lastentarhanopettaja pääsee selville ryhmän kaikkien lasten kasvusta ja kehityksestä, jos ryhmässä toimitaan omahoitajien vetämissä pienryhmissä.

Tutkimus on laadullinen. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu varhaiskasvatukseen, kiintymyssuhteeseen ja omahoitajuuteen liittyvästä teoriatiedosta ja aineisto neljän lastentarhanopettajan haastattelusta. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla sekä teorialähtöisesti.

Tutkimuksen perusteella omahoitajuuden käytännön toteutuksen nähtiin olevan riippuvainen sekä lapsiryhmästä että lasten iästä. Omahoitajalla oli tärkeä rooli lapsen hoidon alkuvaiheessa auttamalla lasta kiintymyssuhteen luomisessa ja hoitoon sopeutumisessa. Omahoitaja solmi luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen myös lapsen vanhempiin ja toimi kasvatuskumppanina heidän kanssaan. Omahoitajuus toi turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä sekä lapselle että lapsen vanhemmille hoitosuhteeseen. Omahoitajilla oli lapsiryhmissä omat pienryhmät, joissa toimimalla omahoitajan oli mahdollisuus keskittyä pienryhmänsä lapsiin yksilöllisesti ja tukea heitä tarvittaessa. Työntekijän poissaolo koettiin suurimmaksi haasteeksi omahoitajuudessa niin lasta, vanhempaa kuin työntekijääkin ajatellen. Varhaiskasvatuslain voimaantulon myötä lastentarhanopettaja piti varhaiskasvatuskeskustelut ja osassa lapsiryhmistä oli tehty muutoksia omahoitajien vetämien pienryhmien kokoonpanoihin ja toimintamalleihin. Lasten kasvuun ja kehitykseen liittyvät päivittäiset ja viikoittaiset keskustelut sekä lapsista tehtyjen havaintojen kirjaaminen koettiin tärkeäksi, jotta ryhmän lastentarhanopettaja sai selvyyden ryhmän kaikkien lasten kasvusta ja kehityksestä.

Asiasanat: varhaiskasvatus, kiintymyssuhde, omahoitajat, kasvatuskumppanuus, pienryhmät

Rosén, Tiina. Taking big and small steps together. Views of kindergarten teachers on the system of designated teachers in early childhood education in the Nurmijärvi municipality from the perspective of the attachment theory. 76 p., 1 appendix. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2016. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Social Services and Education. Degree: Bachelor of Social Services.

This is a study about the use of a designated teacher model in early childhood education and care. The study aimed to find out, from the perspective of attachment theory, what the system of designated teachers in early childhood education means in practice and what advantages and challenges are related to it in terms of the child, the parents and the teacher. A further aim was to examine, with the help of interviews, whether and how the Early Childhood Education and Care Act (36/1973) has affected the practical implementation of the designated teacher model in kindergarten groups. One objective of the interviews was to find out how a kindergarten teacher can follow the development of the children, if the activities are run in small groups led by designated teachers.

The study is qualitative in nature. It is based on theoretical information about early childhood education, attachment theory and designated teacher model as well as on interviews of four kindergarten teachers. The method applied was a half-structured theme interview. The interview material was analysed according to themes and educational theories.

The study showed that the practical implementation of the designated teacher model depended on the group and the age of the children. The designated teacher played an important role in the early stages of the child’s care by helping the child to develop an attachment relationship and to adapt to the care. The designated teacher attached a confidential interaction with the child’s parents too and acted as a partner in the early childhood education and care. Having a designated teacher brought a feeling of safety and continuity for both the child and the parents. Designated teachers had their own small subgroubs in which they were able to focus on the children as individuals and lend them support when needed. With regard to the child, parent and the teacher the greatest challenge in the model was found to be the occasional periods of absence of the teachers. Along with the entry into force of the Early Childhood Education and Care Act kindergarten teachers held early childhood education discussions and there had been changes in the formation and operating methods of some subgroups. Daily and weekly discussions about the child’s development, and recordings of the observations of the child were considered important so that the head teacher could be kept informed of the development of all the children in the group.

Key words: early childhood education, attachment relationship, designated teachers, early childhood education partnership, small groups