Syöpäsairaanhoitajan potilasohjaus : Potilaan kokemuksia kotisoitosta
Berg, Senja (2016)
Berg, Senja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259672
Tiivistelmä
Berg, Senja. Syöpäsairaanhoitajan potilasohjaus. Potilaan kokemuksia kotisoitosta. Kevät 2016, 35 sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata potilaan kokemuksia syöpäsairaanhoitajan kotisoitosta vuodeosastolta kotiutumisen jälkeen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin sisällönanalyysilla. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää syöpäpotilaan hoitotyötä, erityisesti ohjausta.
Tulosten mukaan kotisoitto koettiin positiiviseksi ja tarpeelliseksi. Se koettiin osoitukseksi huolenpidosta osastolta kotiutumisen jälkeen. Potilaat saivat ohjausta ravitsemuksessa ja lääkehoidossa. Kotisoitto mahdollisti kysymään kysymyksiä, joita potilaat olivat pohtineet kotona sairaalahoidon jälkeen. Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen näkyi kotisoitossa. Syöpäsairaanhoitajan kotisoiton kehittämistarpeita olivat soiton ajankohta, hoitosuhteen luominen syöpäsairaanhoitajaan osastolla, kotisoiton tarkoituksen selventäminen potilaalle sekä tuen ja ohjauksen tarpeen tunnistaminen eri potilaiden kohdalla. Jatkossa olisi mielenkiintoista tietää, miten kotiutumisen jälkeisen ohjauksen ja tuen tarpeet voitaisiin arvioida osastolla ollessa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata potilaan kokemuksia syöpäsairaanhoitajan kotisoitosta vuodeosastolta kotiutumisen jälkeen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin sisällönanalyysilla. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää syöpäpotilaan hoitotyötä, erityisesti ohjausta.
Tulosten mukaan kotisoitto koettiin positiiviseksi ja tarpeelliseksi. Se koettiin osoitukseksi huolenpidosta osastolta kotiutumisen jälkeen. Potilaat saivat ohjausta ravitsemuksessa ja lääkehoidossa. Kotisoitto mahdollisti kysymään kysymyksiä, joita potilaat olivat pohtineet kotona sairaalahoidon jälkeen. Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen näkyi kotisoitossa. Syöpäsairaanhoitajan kotisoiton kehittämistarpeita olivat soiton ajankohta, hoitosuhteen luominen syöpäsairaanhoitajaan osastolla, kotisoiton tarkoituksen selventäminen potilaalle sekä tuen ja ohjauksen tarpeen tunnistaminen eri potilaiden kohdalla. Jatkossa olisi mielenkiintoista tietää, miten kotiutumisen jälkeisen ohjauksen ja tuen tarpeet voitaisiin arvioida osastolla ollessa.