Paperittomat perusterveydenhuollon päivystyspoliklinikalla : Hoitohenkilökunnan kokemuksia
Heinälehto, Maija-Liisa (2016)
Heinälehto, Maija-Liisa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052610123
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052610123
Tiivistelmä
Heinälehto, Maija-Liisa. Paperittomat perusterveydenhuollon päivystyspoliklinikalla. Hoitohenkilökunnan kokemuksia. Kevät 2016, 62 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää hoitohenkilökunnan kokemuksia paperittomien henkilöiden hoitotyöstä erään pääkaupunkiseudun sairaalan päivystyspoliklinikalla tutkimusajankohtana 2014–2015. Kyselylomaketutkimuksella haettiin vastauksia paperittomien terveydenhoidosta, hoidon tarpeesta ja sen laajuudesta sairaanhoitajan päivystyshoitotyön osaamisalueiden näkökulmasta.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusotetta. Kyselytutkimus toteutettiin Wepropol-kyselynä, joka sisälsi strukturoituja monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kysely toteutettiin syksyllä 2015, ajanjaksolla 23.9.–7.10.2015. Tutkimuksen tarkasteluajankohdaksi määriteltiin tutkimusta edeltävä yksi vuosi. Kyselylomaketutkimus toteutettiin anonyymisti ja siihen vastaaminen oli vapaaehtoista. Tutkimukseen vastasi määräaikaan mennessä 15 hoitotyöntekijää (n=15). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulokset ovat suuntaa antavia, vastausprosentti oli 8,2 prosenttia. Kyselytutkimuksen tulokset kertovat sen, että hoitotyöntekijät (n=9) olivat kohdanneet jonkin verran työssään perusterveydenhuollon päivystyksessä paperittomia potilaita tarkasteluajankohtana. Heidän kohtaamiensa paperittomien kansalaisuuskirjo oli laaja, paperittomat olivat iältään tyypillisimmin 19–30 vuotiaita ja enimmäkseen miehiä. Päivystykseen saapuneiden paperittomien hoidon tarpeen syyt jakautuivat tasaisesti kiireelliseen (n=10) ja kiireettömään hoitoon (n=9). Kiireellinen hoito oli heidän mielestään tarpeeksi hyvin määritelty, jotta paperitonta potilasta pystytään hoitamaan. Paperittomien potilaiden henkilöllisyyden tunnistamisessa oli monenlaista käytäntöä (n=8) eikä paperittomia voida aina hoitotyöntekijöiden mukaan luotettavasti tunnistaa tietokannan potilasasiakirjojen avulla. Suurin hoitohenkilökunnan lisäkoulutustarve kohdistui ohjausosaamiseen (n=3). Tutkimustuloksista oli havaittavissa, että käsite paperiton ei ole selkeä.
Tutkittu tieto paperittomuudesta auttaa ymmärtämään paperittomien terveydenhoitoon liittyvää käytännön hoitotyötä, sen ongelmakohtia ja toimimaan hoitotyössä. Opinnäytetyö on osa Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikkaohjelmaan (KatuMetro) kuuluvaa Diakonia-ammattikorkeakoulun VTT Marja Katiskon johtamaa tutkimushanketta Tuntemattomat – Tutkimus paperittomista ja asumiseen perustuvan sosiaaliturvan ulkopuolella olevista ulkomaalaisista.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää hoitohenkilökunnan kokemuksia paperittomien henkilöiden hoitotyöstä erään pääkaupunkiseudun sairaalan päivystyspoliklinikalla tutkimusajankohtana 2014–2015. Kyselylomaketutkimuksella haettiin vastauksia paperittomien terveydenhoidosta, hoidon tarpeesta ja sen laajuudesta sairaanhoitajan päivystyshoitotyön osaamisalueiden näkökulmasta.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusotetta. Kyselytutkimus toteutettiin Wepropol-kyselynä, joka sisälsi strukturoituja monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kysely toteutettiin syksyllä 2015, ajanjaksolla 23.9.–7.10.2015. Tutkimuksen tarkasteluajankohdaksi määriteltiin tutkimusta edeltävä yksi vuosi. Kyselylomaketutkimus toteutettiin anonyymisti ja siihen vastaaminen oli vapaaehtoista. Tutkimukseen vastasi määräaikaan mennessä 15 hoitotyöntekijää (n=15). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulokset ovat suuntaa antavia, vastausprosentti oli 8,2 prosenttia. Kyselytutkimuksen tulokset kertovat sen, että hoitotyöntekijät (n=9) olivat kohdanneet jonkin verran työssään perusterveydenhuollon päivystyksessä paperittomia potilaita tarkasteluajankohtana. Heidän kohtaamiensa paperittomien kansalaisuuskirjo oli laaja, paperittomat olivat iältään tyypillisimmin 19–30 vuotiaita ja enimmäkseen miehiä. Päivystykseen saapuneiden paperittomien hoidon tarpeen syyt jakautuivat tasaisesti kiireelliseen (n=10) ja kiireettömään hoitoon (n=9). Kiireellinen hoito oli heidän mielestään tarpeeksi hyvin määritelty, jotta paperitonta potilasta pystytään hoitamaan. Paperittomien potilaiden henkilöllisyyden tunnistamisessa oli monenlaista käytäntöä (n=8) eikä paperittomia voida aina hoitotyöntekijöiden mukaan luotettavasti tunnistaa tietokannan potilasasiakirjojen avulla. Suurin hoitohenkilökunnan lisäkoulutustarve kohdistui ohjausosaamiseen (n=3). Tutkimustuloksista oli havaittavissa, että käsite paperiton ei ole selkeä.
Tutkittu tieto paperittomuudesta auttaa ymmärtämään paperittomien terveydenhoitoon liittyvää käytännön hoitotyötä, sen ongelmakohtia ja toimimaan hoitotyössä. Opinnäytetyö on osa Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikkaohjelmaan (KatuMetro) kuuluvaa Diakonia-ammattikorkeakoulun VTT Marja Katiskon johtamaa tutkimushanketta Tuntemattomat – Tutkimus paperittomista ja asumiseen perustuvan sosiaaliturvan ulkopuolella olevista ulkomaalaisista.