Venäjänkielisten työikäisten naisten arki etäomaishoitajana

Abstract

TIIVISTELMÄ

Silinch, Eila. Venäjäkielisten työikäisten naisten arki etäomaishoitajana. Diak, Helsinki, syksy 2016. 58 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).

Suomen kantaväestö sekä kotoutuneiden maahanmuuttajien ryhmä vanhenee ja tarvitsee tukea selviytyäkseen arjessa. Tästä seuraa lisääntyvä hoivan tarve, mikä vaikuttaa monen perheen arkeen. Opinnäytetyössäni tutkin venäjäkielisten työikäisten naisetäomaishoitajien arjen tarpeita ja tilanteita, heidän antaessaan hoivaa joko Suomessa tai maan rajojen ulkopuolella. Tutkimus liittyy Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n YOMO -projektiin (Yhdenvertaisuutta ja osallisuutta monikulttuurisille omaishoitoperheille). Projektin tarkoituksena on yhdenvertaisuuden ja osallisuuden tukeminen monikulttuurisille omaishoitoperheille lisäämällä tietoa omaishoidon tukimuodoista ja luomalla verkostoja. Opinnäytetyöni tavoitteena on tuottaa Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n käyttöön tietoa venäjäkielisten omaistaan hoitavien kokemuksista.

Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat sekä Suomessa että maamme rajojen ulkopuolella asuvat työikäiset etäomaishoitajat. Tutkimuksen aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla. Suoritin haastattelut keväällä ja alkukesällä 2016. Haastatteluihin osallistui kymmenen etäomaishoitajana toimivaa naishenkilöä. Haastattelut toteutettiin venäjän kielellä, joka on haastattelijan ja haastateltavien äidinkieli. Tutkimuksen aineistokeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Haastateltaville käsite etäomaishoitaja oli vieras. Hoivaan kuuluva kulttuuriperinne oli siirtynyt lähtömaasta Suomeen. Venäjänkieliset maahanmuuttajat kokivat hoivan kuuluvan perheen jäsenille. Perheellä oli tärkeä rooli heidän elämässään. Tulosten mukaan haastateltavat pitivät etäomaishoivaa luonnollisena tehtävänä ja velvollisuutena. Yhteiskunnan tarjoama tuki koettiin osittain vieraaksi. Eniten tukea etäomaishoitajat saivat perheeltä ja ystäviltä, Suomen ulkopuolella asuvat hoivaajat saivat tukea myös työyhteisöltä. Rajojen yli toimivat, etäomaishoitajat erityisesti painottivat hoidon kärsivän puutteellisen tai rajoitetun ajan takia. Lähellä hoivattavia asuvilla oli puolestaan vähemmän omaa aikaa, koska hoivatoiminta oli useammin toistuvaa kuin transnationaalisessa hoivassa. Etäomaishoitajat kokivat, ettei heitä kuunneltu ja/tai kohdattu niin, että he olisivat saaneet todellista apua hoitotilanteessa. Kaikille haastateltaville oli tärkeää saada auttavilta tahoilta oikea-aikaista ja voimassa olevaa tietoa läheisten hoivasta sekä hoivaan liittyvistä asioista. Tieto tulee esittää selkeästi, kattavasti ja tilannekohtaisesti sekä mieluiten omalla äidinkielellä. Suurimmat syyt avun tai tuen puuttumiseen olivat haastateltavien turhautuneisuus sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten toimintaan ja haastateltavien riittämättömät taidot tuen hakemiseen.

Asiasanat: etäomaishoitaja, etäomaishoiva, arki, maahanmuuttajat, venäjänkieliset, perhe, tuki, omaishoitajat