HYVÄÄ RUOKAA, HYVÄÄ FIILISTÄ - : kokkikerho mielenterveyskuntoutujien yhteisöllisyyden edistäjänä

Abstract

Lämsä, Sofia & Suomäki, Ridge. Hyvää ruokaa, hyvää fiilistä – kokkikerho mielenterveyskuntoutujien yhteisöllisyyden edistäjänä. Helsinki, syksy 2016, 60 s., 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sairaanhoitaja-diakonissa (AMK), Hoitotyön koulutusohjelma, Sairaanhoitaja (AMK).

Tämä toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen Sanervakodin kanssa. Toiminnallisena osuutena opinnäytetyötä järjestettiin kokkikerho mielenterveyskuntoutujille. Ryhmän tavoitteena oli lisätä mielenterveyskuntoutujien ravitsemustietoutta ja sen kautta kuntoutujien hyvinvointia. Kuntoutujilta kerättiin palautetta heidän kokemuksestaan ryhmähengestä ja omasta roolistaan ryhmässä. Palautteessa kysyttiin myös, miten toiminnallinen ryhmä vaikuttaa kuntoutujien väliseen yhteisöllisyyden kokemukseen.

Kokkikerho järjestettiin neljä kertaa elo-ja syyskuun välisenä aikana Sanervakodissa, ja ryhmiin osallistui kolmesta viiteen mielenterveyskuntoutujaa. Jokaiselle kerralle suunniteltiin oma ateriakokonaisuus ravitsemussuosituksiin pohjautuen. Ateriaa varten kävimme kuntoutujien kanssa yhdessä kaupassa, valmistimme ruoan ja ruokailimme yhdessä. Kerroimme ruoanlaiton ja ruokailun yhteydessä ateriaan kuuluvista raaka-aineista, mitä ne sisältävät ja miksi niitä olisi hyvä syödä. Jokaisen ryhmäkerran päätteeksi kuntoutujat antoivat palautetta palautelomakkeella. Palautelomake sisälsi kysymyksiä ravitsemustiedon laadusta ja vaikuttavuudesta, ryhmähengestä, yhteisöllisyydestä ja ryhmätoiminnan ohjaamisesta. Myös työvuorossa ollut hoitaja antoi palautetta ohjauksesta, asukkaiden yhteisöllisyydestä ja osallistumisesta.

Palautteiden perusteella kokkikerho edisti ryhmähenkeä ja sai osallistujat tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi ryhmää. Tulosten perusteella kerho ei vahvistanut asukkaiden yhteisöllisyyden kokemusta. Kuntoutujien ravitsemustietoon ja ruokailutottumuksiin se vaikutti kuitenkin jonkin verran myönteisesti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toiminnallinen ryhmä oli onnistunut tavoitteiden osalta. Ryhmä paransi kuntoutujien ravitsemustietoutta ja he kokivat olevansa tärkeä osa ryhmää. Nämä asiat edistivät heidän hyvinvointiaan. Vähintään kolme viidestä kuntoutujasta osallistui jokaisella kokkikerhon tapaamiskerralla, eli kerho onnistui luomaan asukkaita aktivoivaa toimintaa yhteisössä.

Lämsä, Sofia & Suomäki Ridge. Good food, good feeling – improving people’s community spirit in mental rehabilitation by a cook club 60 p., 5 appendices. Language: Finnish. Autumn 2016. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Nursing. Degree: Nurse and Nurse-deaconess.

This functional thesis was executed in co-operation with the Helsinki Deaconess Institute’s community housing unit Sanervakoti. The purpose of this functional thesis was to organize a cook club for people in mental rehabilitation. The aim of this group was to increase mental health clients’ knowledge about nutrition and improve their wellbeing through nutrition. We collected feedback from the clients about their experience about group spirit and their feeling of being an important part of the group.

The group sessions were held four times between August and September in Sanervakoti. Three to five clients participated in the group sessions. We planned a different meal for each session based on nutritional guidelines. For the meal we went to a store with mental rehabilitation clients to buy ingredients. We prepared the meal and dined together. During cooking and dining we told about the ingredients we had used in the meal. We told what they contain and why everyone should eat them. After each session clients filled the feedback form. The feedback form contained questions about the quality and influence of nutrition knowledge, group and community spirit and group guidance. Also the nurse that was on shift gave feedback about guidance, community spirit of the clients and of their participation.

The feedback reveals the cook club helped to improve the group spirit and to feel oneself an important part of the group. It also shows the club did not strengthen the experience of community spirit between the clients. Group sessions, however, affected positively to clients’ nutrition knowledge and eating habits to some extent. The conclusion is that the group was successful in its goals. The group improved nutrition knowledge of the clients and gave them a feeling of being important to the group. This in turn improved the wellbeing of the clients. At least three from five clients participated in every group. Therefore the group managed to create activation in community.

Keywords: empowerment, community spirit, mental rehabilitation, nutrition, group