ISÄ-LAPSISUHDE JA SEN TUKEMINEN VANKILASSA : ”Lapsi on mun mielestä se tärkein syy mikä on”

Abstract

Nordberg, Mira. Isä-lapsisuhde ja sen tukeminen vankilassa − ”Lapsi on mun mielestä se tärkein syy mitä on”. Diak Etelä, Helsinki, syksy 2016, 42 sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) – kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuus.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia vankien isä-lapsisuhdetta ja miten sitä voitaisiin tukea. Teoriaosuudessa käsitellään perhettä, vanhemmuutta, parisuhdetta, isyyttä, isä-lapsisuhdetta, isän merkitystä lapsen elämässä, vanhemmuuden tukemista ja perhetyötä vankilassa, avovankilaa ja yhteiskunnan tukea vangeille. Opinnäytetyöni on työelämälähtöinen, ja sen tarve on noussut työelämästä. Yhdessä vankilan rikosseuraamusesimiehen kanssa lähdettiin suunnittelemaan opinnäytetyötä. Opinnäytetyöni kautta työyhteisö sai tietoa siitä, miten vankien perheasioita pystyttään paremmin huomioimaan.

Opinnäytetyön kohderyhmä koostui neljästä vangista, jotka olivat kaikki isiä. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus ja siinä haastateltiin neljää vankilassa olevaa isää. Haastattelussa menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja analyysimenetelmänä teemoittelua. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen ne analysoitiin. Aineistoa tähän opinnäytetyöhön kertyi 47 sivua.

Tuloksista nousi esille, että vankilassa olevat isät ovat melko tyytymättömiä siihen, miten vankien perheasioita hoidetaan. Isät kokivat että on vaikea olla isä vankilasta käsin ja ikävä on suurin haaste. Isät olivat huolissaan kotona olevan perheen jaksamisesta ja siihen toivottiin parempaa huomioimista, esimerkiksi rangaistusajan suunnitelmaa tehdessä.

Keskeisenä asiana isien haastatteluista nousivat tapaamiset. Pitkällä asuvien lasten tapaaminen oli haastavaa, ja normaalitapaamiset olivat isien mielestä liian lyhyitä. Tapaamisiin toivottiin muutosta. Isien kokemuksista nousi eriarvoinen kohtelu, että joidenkin isien perheasioita hoidetaan paremmin kuin toisten. Työskentelyyn toivottiin myös yksilöllisyyttä, koska isien kokemus oli se, että kaikki samat toimintamallit eivät sovellu kaikkien perheasioiden hoitoon.

Nordberg, Mira. Supporting the father–child relationship in prison − “For me, the child is the most important reason of all”. Diak South, Helsinki, Autumn 2016, 42 pages, 3 appendices. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Christian Youth Work. Degree: Bachelor of Social Services.

The goal of my thesis was to examine the father–child relationship of inmates and how it could be supported. In the theory part, I discussed family, parenthood, relationships, fatherhood, father–child relationship, father’s effect in his child’s life, supporting parenthood and family work in prison, open prison and society’s support to the prisoner. The need for my thesis arose from working life. First, the thesis was planned with the prison’s criminal sanctions officer. Through my thesis, the prison received information on how the family matters of inmates could better be acknowledged.

The target group of my thesis were four prisoners, all of whom are fathers. My research was qualitative and it was conducted by interviewing those four fathers who were in prison at the time. The information was gathered through a focused interview and analysed through thematising. I transcribed the interviews and analysed them. This produced 47 pages of data.

The results revealed that the prisoner fathers were not satisfied with the way their family matters were taken care of. They felt that it is difficult to be a father in prison and that the longing is the biggest challenge. They were worried about how their family will manage back at home, and they also hoped for better planning for example in planning of the terms of punishment.

One of the main points from the interview were the meetings. For families with large distances, it is challenging for the prisoner fathers to meet their children and even the regular meetings seem too short. The fathers hoped that the structure of the meetings could be developed further. Also, the fathers felt that these matters were unequally handled. They felt that some fathers’ family matters were attended to better than others. They also wish for more personalized handling of these issues because the fathers feel that the same operations models do not work for everyone’s family matters.