Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö : Tunnistaminen ja jatkotoimenpiteet
Liias, Heli (2009)
Liias, Heli
Vaasan ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062036
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062036
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Vaasan keskussairaalan lastensairaanhoidon yksiköissä työskentelevien hoitotyöntekijöiden valmiudet tunnistaa seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi sekä kuinka hyvin he tietävät miten toimitaan tilanteessa, jossa epäillään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Tarkoituksena oli myös selvittää hoitohenkilökunnan koulutuksen tarve aiheesta. Tutkimuksen tavoitteena oli herättää keskustelua aiheesta hoitoyksiköissä sekä tuottaa hyödyllistä teoriatietoa asiasta.
Tutkimukseen osallistui 36 hoitajaa eri lastensairaanhoidon yksiköistä (n=36). Tutkimus oli sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin kyselykaavakkeella, jossa oli strukturoituja ja puolistrukturoituja kysymyksiä sekä yksi avoin kysymys.
Tutkimustulosten mukaan valtaosa hoitajista oli epävarmoja tietojensa ja taitojensa suhteen, kun kyseessä oli seksuaalisen hyväksikäytön oireiden tunnistaminen lapsessa. Vain erittäin pienellä osalla oli hyvät valmiudet tunnistaa seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi. Lähes 70 % hoitajista arvioi myös, että heidän toimipisteessään on yleisesti heikot tiedot aiheesta.
Tutkimuksen mukaan lapsella on kuitenkin mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa Vaasan keskussairaalan lastenosastoilla ja lastenpoliklinikalla, kun seksuaalinen hyväksikäyttö tulee ilmi. Yli 50 % hoitajista tiesi, miten epäilytilanteessa toimitaan ja yli 40 % oli hieman epävarmoja tietojensa suhteen. 90 % hoitajista ei kuitenkaan ollut koskaan ollut aiheeseen liittyvässä koulutuksessa, joten koulutuksen tarve koettiin suureksi.
Tutkimukseen osallistui 36 hoitajaa eri lastensairaanhoidon yksiköistä (n=36). Tutkimus oli sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin kyselykaavakkeella, jossa oli strukturoituja ja puolistrukturoituja kysymyksiä sekä yksi avoin kysymys.
Tutkimustulosten mukaan valtaosa hoitajista oli epävarmoja tietojensa ja taitojensa suhteen, kun kyseessä oli seksuaalisen hyväksikäytön oireiden tunnistaminen lapsessa. Vain erittäin pienellä osalla oli hyvät valmiudet tunnistaa seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi. Lähes 70 % hoitajista arvioi myös, että heidän toimipisteessään on yleisesti heikot tiedot aiheesta.
Tutkimuksen mukaan lapsella on kuitenkin mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa Vaasan keskussairaalan lastenosastoilla ja lastenpoliklinikalla, kun seksuaalinen hyväksikäyttö tulee ilmi. Yli 50 % hoitajista tiesi, miten epäilytilanteessa toimitaan ja yli 40 % oli hieman epävarmoja tietojensa suhteen. 90 % hoitajista ei kuitenkaan ollut koskaan ollut aiheeseen liittyvässä koulutuksessa, joten koulutuksen tarve koettiin suureksi.