Jälkihuoltonuorten yksinäisyys
Holmström, Tomi (2017)
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703153304
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703153304
Tiivistelmä
Holmström, Tomi. JÄLKIHUOLTONUORTEN YKSINÄISYYS. Kevät 2017, 67 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lastensuojelun jälkihuollossa olevien kokemuksia yksinäisyydestä. Tutkimuskysymyksiä olivat seuraavat: Mitä yksinäisyys on ja miten yksinäistä nuorta voidaan tukea. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä lastensuojelun ja jälkihuollon työntekijöiden tietoa ja ymmärrystä yksinäisyydestä ja sen kokemisesta, minkä avulla yksinäisiä nuoria voidaan tukea.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja sen kohderyhmänä olivat jälkihuollon tukiasunnoissa asuvat 18–20-vuotiaat jälkihuoltonuoret. Opinnäytetyössä haastateltiin neljää 18–20-vuotiasta jälkihuollon tukiasunnossa asuvaa nuorta, jotka olivat kertoneet tai ilmaisseet omalle työntekijälleen olevansa yksinäisiä. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelulla. Haastattelut äänitettiin, jonka jälkeen ne litteroitiin sanasta sanaan. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelun avulla.
Opinnäytetyön keskeiset tulokset teemoittain olivat turvaton lapsuus ja nuoruus, yksinäisyys tunteena ja tilana sekä yksinäisen nuoren kohtaaminen ja tukeminen. Haastateltavat nuoret kokivat, että heidän yksinäisyytensä aiheuttajia olivat lapsuuden ja nuoruuden turvattomuus, etäiset suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin, muutot, koulukiusaaminen ja heikko koulumenestys. Yksinäisyys oli vahvasti emotionaalista, ja se tuntui surulliselta, häiritsevältä ja masentavalta. Siitä oli myös vaikea päästä eroon. Yksinäisyyden tunne tuli ajatuksesta, ettei ketään kiinnosta, ja sitä koettiin, kun näki tai ajatteli muiden ihmisten olevan omien ystäviensä kanssa. Yksinäisyyttä koettiin sekä arkisin että viikonloppuisin niin kotona kuin koulussakin. Haastattelujen perusteella jälkihuoltonuorten yksinäisyys oli toisen ja läheisen ihmisen puutetta; ei ole ketään, jolle voisi kertoa omista asioistaan. Esteeksi koettiin luottamuspula läheisiin ihmisiin, henkilökohtaiset piirteet tai heikot sosiaaliset taidot. Esiin nousi myös yksinäisen nuoren kohtaamisen ja tukemisen tärkeys. Haastateltavat toivoivat saavansa läheisen ihmissuhteen, jossa voisi jakaa omaa elämäänsä iloineen ja suruineen. Heidän mielestään yksinäisyyttä voidaan lievittää esimerkiksi tukihenkilön avulla. Myös jälkihuollon tukiasuntojen sosiaaliohjaajia ja heidän säännöllisiä tapaamisiaan pidettiin tärkeässä roolissa.
Saatujen tulosten perusteella voidaan huomata, että jälkihuoltonuorten kokema yksinäisyys ei suoranaisesti liity itsenäistymisprosessiin, vaan se on seurausta siihen saakka eletyn elämän eri vaiheista sekä lapsuuden ja nuoruuden tapahtumista ja kokemuksista. Varhaislapsuudessa koettu turvattomuus ja lastensuojelun tukitoimia vaatinut perhetilanne, jonka seurauksena on tehty huostaanotto, ovat olleet vaikuttamassa yksinäisyyden syntyyn. Yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn pitää kiinnittää erityistä huomiota kaikissa lastensuojeluprosessin eri vaiheissa, kuten sosiaalihuoltolaki ja lastensuojelulaki velvoittavat. Erityisen tärkeää on, että nuorten on mahdollista säilyttää tärkeät ihmissuhteensa myös sijaishuollon aikana ja heille voidaan tarjota myös korvaavia ihmissuhteita sekä mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin.
Asiasanat: yksinäisyys, jälkihuolto, lastensuojelu, nuoret, kvalitatiivinen tutkimus, teemahaastattelu
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lastensuojelun jälkihuollossa olevien kokemuksia yksinäisyydestä. Tutkimuskysymyksiä olivat seuraavat: Mitä yksinäisyys on ja miten yksinäistä nuorta voidaan tukea. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä lastensuojelun ja jälkihuollon työntekijöiden tietoa ja ymmärrystä yksinäisyydestä ja sen kokemisesta, minkä avulla yksinäisiä nuoria voidaan tukea.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja sen kohderyhmänä olivat jälkihuollon tukiasunnoissa asuvat 18–20-vuotiaat jälkihuoltonuoret. Opinnäytetyössä haastateltiin neljää 18–20-vuotiasta jälkihuollon tukiasunnossa asuvaa nuorta, jotka olivat kertoneet tai ilmaisseet omalle työntekijälleen olevansa yksinäisiä. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelulla. Haastattelut äänitettiin, jonka jälkeen ne litteroitiin sanasta sanaan. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelun avulla.
Opinnäytetyön keskeiset tulokset teemoittain olivat turvaton lapsuus ja nuoruus, yksinäisyys tunteena ja tilana sekä yksinäisen nuoren kohtaaminen ja tukeminen. Haastateltavat nuoret kokivat, että heidän yksinäisyytensä aiheuttajia olivat lapsuuden ja nuoruuden turvattomuus, etäiset suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin, muutot, koulukiusaaminen ja heikko koulumenestys. Yksinäisyys oli vahvasti emotionaalista, ja se tuntui surulliselta, häiritsevältä ja masentavalta. Siitä oli myös vaikea päästä eroon. Yksinäisyyden tunne tuli ajatuksesta, ettei ketään kiinnosta, ja sitä koettiin, kun näki tai ajatteli muiden ihmisten olevan omien ystäviensä kanssa. Yksinäisyyttä koettiin sekä arkisin että viikonloppuisin niin kotona kuin koulussakin. Haastattelujen perusteella jälkihuoltonuorten yksinäisyys oli toisen ja läheisen ihmisen puutetta; ei ole ketään, jolle voisi kertoa omista asioistaan. Esteeksi koettiin luottamuspula läheisiin ihmisiin, henkilökohtaiset piirteet tai heikot sosiaaliset taidot. Esiin nousi myös yksinäisen nuoren kohtaamisen ja tukemisen tärkeys. Haastateltavat toivoivat saavansa läheisen ihmissuhteen, jossa voisi jakaa omaa elämäänsä iloineen ja suruineen. Heidän mielestään yksinäisyyttä voidaan lievittää esimerkiksi tukihenkilön avulla. Myös jälkihuollon tukiasuntojen sosiaaliohjaajia ja heidän säännöllisiä tapaamisiaan pidettiin tärkeässä roolissa.
Saatujen tulosten perusteella voidaan huomata, että jälkihuoltonuorten kokema yksinäisyys ei suoranaisesti liity itsenäistymisprosessiin, vaan se on seurausta siihen saakka eletyn elämän eri vaiheista sekä lapsuuden ja nuoruuden tapahtumista ja kokemuksista. Varhaislapsuudessa koettu turvattomuus ja lastensuojelun tukitoimia vaatinut perhetilanne, jonka seurauksena on tehty huostaanotto, ovat olleet vaikuttamassa yksinäisyyden syntyyn. Yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn pitää kiinnittää erityistä huomiota kaikissa lastensuojeluprosessin eri vaiheissa, kuten sosiaalihuoltolaki ja lastensuojelulaki velvoittavat. Erityisen tärkeää on, että nuorten on mahdollista säilyttää tärkeät ihmissuhteensa myös sijaishuollon aikana ja heille voidaan tarjota myös korvaavia ihmissuhteita sekä mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin.
Asiasanat: yksinäisyys, jälkihuolto, lastensuojelu, nuoret, kvalitatiivinen tutkimus, teemahaastattelu