VERKOSTOTYÖ DIAKONIAN TYÖMENETELMÄNÄ : Diakoniatyötä tekevien kokemuksia verkostoyhteistyöstä Helsingissä

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee verkostotyötä diakonian työmenetelmänä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaisissa verkostoissa diakoniatyötä tekevät ovat mukana ja miten verkostoyhteistyö tukee diakoniatyötä. Opinnäytetyössä kartoitetaan, toimivatko diakonian verkostot dialogisesti ja mitä kehitettävää verkostojen toiminnassa on. Tavoitteena on kerätä verkostoyhteistyön käytäntöjä, joita diakoniatyössä voidaan hyödyntää. Tutkimusote on laadullinen. Aineisto on kerätty teemahaastatteluin ja aineiston analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä.

Moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista pidetään sosiaalityön kentällä toimivien kesken yhä tärkeämpänä, jotta asiakkaiden tarpeisiin pystytään vastamaan vähenevistä resursseista huolimatta. Laadukas verkostoyhteistyö perustuu dialogisuuteen, joka mahdollistuu, kun verkoston jäsenet tuntevat toistensa osaamisalueet, luottavat toisiinsa ja sitoutuvat yhteistyöhön. Kaikkien verkoston jäsenten tulisi panostaa verkoston toimintaan ja jokaisen jäsenen tulisi hyötyä yhteistyöstä. Kirkon toiminnassa korostetaan yhä enemmän yhteisöllisyyden merkitystä ja verkostoituminen nostetaan tärkeäksi työmuodoksi. Kumppanuuksien rakentaminen alueellisten toimijoiden kanssa on keino vaikuttaa ja yhdessä toimia helsinkiläisten parhaaksi. Näin diakonia voi tehokkaammin ajaa hädänalaisten ihmisten asiaa ja tuoda heidän ääntään julki.

Tutkimustulosten mukaan verkostoyhteistyö koetaan diakoniatyötä tekevien parissa vahvasti resurssina, jolla on työn laatua parantavia vaikutuksia. Diakoniatyötä tekevät kokevat verkostoitumisen kehittävän ammattitaitoa, parantavan työhyvinvointia, mahdollistavan kumppanuuksia sekä helpottavan yhteisöön suuntautuvaa työtä. Dialogisuus verkostoissa ei synny itsestään, vaan vaatii systemaattista ja pitkäjänteistä yhteistyötä, jotta syntyy luottamus toisia kohtaan ja verkostotyöskentelyyn sitoudutaan.

Diakonian verkostojen toimintatavat kaipaavat kehittämistä, jotta verkostoyhteistyö olisi tuloksellisempaa. Erityisesti verkostojen koordinointi ja johtamiskäytännöt ovat puutteellisia. Kumppanuuksien rakentaminen alueellisten toimijoiden kanssa on kirkolle keino vaikuttaa ja toimia helsinkiläisten hyväksi. Jotta kumppanuuksia voidaan järjestelmällisesti rakentaa, kirkon tulisi määrittää yhtenäinen malli verkostoyhteistyölle. Verkostotyön yhtenäisten käytäntöjen luominen auttaisi seurakuntia alueellisen verkostoyhteistyön lisäämisessä ja kehittämisessä.

The aim of this study is to identify and describe networking practices used in diaconal social work. The objective is to gather functional networking practices that can be generally used in practical diaconal work. The second aim is to identify the reasons why diaconal workers use networking as a work method and to understand how networks and inter-professional collaboration supports diaconal social work.

The material was collected in the form of thematic interviews which were recorded and transcribed. The scientific method of this study is qualitative and content analysis has been used for processing the material.

Inter-professional collaboration and networking is increasingly important in social field so that customers’ needs become fulfilled despite of decreasing resources. Inter-professional networking requires dialogical interaction which is generated when networking partners know each other’s competences, trust one another and are committed to collaborate. All parties should benefit from collaboration. Church is knowledging the importance of community orientated work. This is why networking and inter-professional collaboration should become a norm within church. Collaboration is needed especially when pursuing the issues disadvantaged people are facing into public eye.

Results show that networking and inter-professional collaboration improves diaconal workers’ quality of work. Networking develops professional competence, increases well-being at work, creates partnerships and eases community orientated work. Dialogical interaction between networking partners is not self-evident but needs systematic work in order to build trust and commitment.

Conclusion is that networking procedures need development in order to inter-professional collaboration to be more productive. Attention should be paid especially to how networks are coordinated and led. Church should create solid networking practices to support inter-professional collaboration between diaconal workers and other professions within social field.