"Jatkuva kehityksen tie, jota toivottavasti tallaamme ikuisesti" : - kasvattajat ja lapset päiväkodin kehitysprosessissa
Reinilä, Anna (2010)
Reinilä, Anna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037492
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037492
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Reinilä, Anna. ”Jatkuva kehityksen tie, jota toivottavasti tallaamme ikuisesti”
– kasvattajat ja lapset päiväkodin kehitysprosessissa. Pieksämäki, kevät 2010, 62 s., 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki.
Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää päiväkodin kasvattajien kokemuksia päiväkodin toiminnan muuttamisesta ja muutosprosessin läpikäymisestä. Lisäksi selvitin 5-6-vuotiaiden lasten kokemuksia päiväkodin toiminnasta muutostyön jälkeen.
Tutkimus toteutettiin Seinäjoen kaupungin päiväkodissa keväällä 2010. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineisto koostui 11 työntekijälle lähettämästä kyselylomakkeesta ja yhdeksän 5-6-vuotiaan lapsen teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin luokittelulla.
Kasvattajien halu toiminnan muuttamiseen vaihteli merkittävästi. Toiminnan muuttamiseen käytettiin monia eri keinoja. Kasvattajilla oli erilaisia käsityksiä toiminnan muuttamisen aikataulusta. Uusi toiminta näkyi monin tavoin kasvattajan työssä. Muutosprosessin läpikäymistä tuki ja vaikeutti monet asiat. Toiminnan muuttamisesta seurasi erilaisia hyötyjä ja haittoja. Kasvattajien mielestä lapset suhtautuivat pääosin positiivisesti uuteen toimintaan. Kasvattajat suhtautuivat myönteisesti päiväkodin tulevaisuuteen. Lapset mainitsivat leikkikavereita omasta tai jostain muusta lapsiryhmästä. Lähes kaikki lapset pitivät liikkumisvapaudesta eri ryhmissä. Pienryhmätoiminnan eri muodot olivat lasten mielestä pääsääntöisesti kivoja. Kahdelle lapselle tuli mieleen jokin idea toiminnan kehittämiseksi.
Neljä kasvattajaa ryhtyi innostunein mielin kehittämään toimintaa. Prosessin aikana ei ilmennyt voimakasta muutosvastarintaa. Päiväkodin vastaavalla opettajalla ja muulla työyhteisöllä oli merkittävä rooli kehittämisprosessin läpiviemiseksi. Työyhteisössä oli avoin ja keskusteleva ilmapiiri toiminnan kehittämisen aikana. Muutosprosessi oli henkisesti kuluttava ja kuormittava. Kasvattajat olivat ylpeitä saavuttamastaan muutoksesta ja innokkaita jatkamaan toiminnan kehittämistä tulevaisuudessakin. Toiminnan muuttaminen toi mukavaa vaihtelua lasten päiviin. Lapset pitivät vapaudesta liikkua ja leikkiä eri ryhmissä. Lapset mainitsivat monia leikkikavereita, mikä tukee yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunteen kokemista.
Asiasanat: päiväkodit, kehittäminen, kvalitatiivinen tutkimus, muutos, varhaiskasvatus
Reinilä, Anna. ”Jatkuva kehityksen tie, jota toivottavasti tallaamme ikuisesti”
– kasvattajat ja lapset päiväkodin kehitysprosessissa. Pieksämäki, kevät 2010, 62 s., 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki.
Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää päiväkodin kasvattajien kokemuksia päiväkodin toiminnan muuttamisesta ja muutosprosessin läpikäymisestä. Lisäksi selvitin 5-6-vuotiaiden lasten kokemuksia päiväkodin toiminnasta muutostyön jälkeen.
Tutkimus toteutettiin Seinäjoen kaupungin päiväkodissa keväällä 2010. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineisto koostui 11 työntekijälle lähettämästä kyselylomakkeesta ja yhdeksän 5-6-vuotiaan lapsen teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin luokittelulla.
Kasvattajien halu toiminnan muuttamiseen vaihteli merkittävästi. Toiminnan muuttamiseen käytettiin monia eri keinoja. Kasvattajilla oli erilaisia käsityksiä toiminnan muuttamisen aikataulusta. Uusi toiminta näkyi monin tavoin kasvattajan työssä. Muutosprosessin läpikäymistä tuki ja vaikeutti monet asiat. Toiminnan muuttamisesta seurasi erilaisia hyötyjä ja haittoja. Kasvattajien mielestä lapset suhtautuivat pääosin positiivisesti uuteen toimintaan. Kasvattajat suhtautuivat myönteisesti päiväkodin tulevaisuuteen. Lapset mainitsivat leikkikavereita omasta tai jostain muusta lapsiryhmästä. Lähes kaikki lapset pitivät liikkumisvapaudesta eri ryhmissä. Pienryhmätoiminnan eri muodot olivat lasten mielestä pääsääntöisesti kivoja. Kahdelle lapselle tuli mieleen jokin idea toiminnan kehittämiseksi.
Neljä kasvattajaa ryhtyi innostunein mielin kehittämään toimintaa. Prosessin aikana ei ilmennyt voimakasta muutosvastarintaa. Päiväkodin vastaavalla opettajalla ja muulla työyhteisöllä oli merkittävä rooli kehittämisprosessin läpiviemiseksi. Työyhteisössä oli avoin ja keskusteleva ilmapiiri toiminnan kehittämisen aikana. Muutosprosessi oli henkisesti kuluttava ja kuormittava. Kasvattajat olivat ylpeitä saavuttamastaan muutoksesta ja innokkaita jatkamaan toiminnan kehittämistä tulevaisuudessakin. Toiminnan muuttaminen toi mukavaa vaihtelua lasten päiviin. Lapset pitivät vapaudesta liikkua ja leikkiä eri ryhmissä. Lapset mainitsivat monia leikkikavereita, mikä tukee yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunteen kokemista.
Asiasanat: päiväkodit, kehittäminen, kvalitatiivinen tutkimus, muutos, varhaiskasvatus