Sijaisperheessä elävien lasten vaikeiden kokemusten käsittely : Vertaisryhmätoiminnan merkitys kokemusten käsittelyssä
Alvoittu, Hanna (2010)
Alvoittu, Hanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005027400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005027400
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Alvoittu, Hanna. Sijaisperheessä elävien lasten vaikeiden kokemusten käsittely. Vertaisryhmätoiminnan merkitys kokemusten käsittelyssä. Pieksämäki, kevät 2010, 50 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka sijaisperheessä elävien lasten vaikeat kokemukset kuten väkivalta ja kaltoinkohtelu tulevat esille ja minkälaista tukea lapset saavat vertaisryhmässä kokemustensa käsittelyyn. Tutkimuksen aineisto koostui kolmesta sijoitettujen lasten vertaisryhmän käyneestä lapsesta. Lapsista kaksi oli tyttöjä, 7- ja 10-vuotiaat. Kolmas oli 12-vuotias poika. Lisäksi aineistoon kuului kaksi lasten sijaisäitiä ja kaksi vertaisryhmänohjaajaa.
Tutkimus oli muodoltaan kvalitatiivinen. Tietoa kerättiin lapsia ja sijaisäitejä haastattelemalla ja vertaisryhmän ohjaajille suoritettiin kirjallinen kysely. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Tutkimuksen tuloksen mukaan lapset eivät ole keskustelleet sijaisvanhempiensa tai muiden aikuisten kanssa vaikeista kokemuksistaan. Sijaisvanhemmille lasten kokemukset näyttäytyivät lähinnä epämääräisinä pahanolon tunteina. Jonkin verran lapset olivat jakaneet kokemuksiaan muiden lasten kanssa. Haastattelutilanne kuitenkin osoitti, että jokainen lapsi pystyi kertomaan omista vaikeista kokemuksistaan. Vertaisryhmätoiminnasta lapset eivät olleet saaneet suoranaista apua kokemustensa käsittelyyn. He eivät olleet tuoneet ryhmässä omia kokemuksiaan esille, eikä niitä näin ollen ryhmässä myöskään käsitelty. Lapsille suurin apu ryhmästä oli vertaiskokemuksen saaminen.
Haastattelutilanne osoitti, että lapset voivat keskustella vaikeista kokemuksistaan aikuisen kanssa, kun olosuhteet siihen luodaan otollisiksi. Lapsi tarvitsee luvan biologisilta vanhemmiltaan asioiden esiintuomiseen. Lisäksi hän tarvitsee aikuiselta täsmällisen tiedon siitä, mistä on tarkoitus puhua. Jotta vertaisryhmätoiminta voisi auttaa lasta hänen vaikeiden kokemustensa käsittelyssä, pitäisi toiminnan olla riittävän pitkäaikaista. Traumaattisia kokemuksia omaavilla lapsilla tutustuminen, ryhmäytyminen ja luottamuksen syntyminen vievät normaalia pidemmän ajan. Lisäksi lapselle tulisi selvästi kertoa ryhmän tarkoitus.
Asiasanat: sijaishuolto, väkivalta, kaltoinkohtelu, vertaistuki, kvalitatiivinen tutkimus
Alvoittu, Hanna. Sijaisperheessä elävien lasten vaikeiden kokemusten käsittely. Vertaisryhmätoiminnan merkitys kokemusten käsittelyssä. Pieksämäki, kevät 2010, 50 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka sijaisperheessä elävien lasten vaikeat kokemukset kuten väkivalta ja kaltoinkohtelu tulevat esille ja minkälaista tukea lapset saavat vertaisryhmässä kokemustensa käsittelyyn. Tutkimuksen aineisto koostui kolmesta sijoitettujen lasten vertaisryhmän käyneestä lapsesta. Lapsista kaksi oli tyttöjä, 7- ja 10-vuotiaat. Kolmas oli 12-vuotias poika. Lisäksi aineistoon kuului kaksi lasten sijaisäitiä ja kaksi vertaisryhmänohjaajaa.
Tutkimus oli muodoltaan kvalitatiivinen. Tietoa kerättiin lapsia ja sijaisäitejä haastattelemalla ja vertaisryhmän ohjaajille suoritettiin kirjallinen kysely. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Tutkimuksen tuloksen mukaan lapset eivät ole keskustelleet sijaisvanhempiensa tai muiden aikuisten kanssa vaikeista kokemuksistaan. Sijaisvanhemmille lasten kokemukset näyttäytyivät lähinnä epämääräisinä pahanolon tunteina. Jonkin verran lapset olivat jakaneet kokemuksiaan muiden lasten kanssa. Haastattelutilanne kuitenkin osoitti, että jokainen lapsi pystyi kertomaan omista vaikeista kokemuksistaan. Vertaisryhmätoiminnasta lapset eivät olleet saaneet suoranaista apua kokemustensa käsittelyyn. He eivät olleet tuoneet ryhmässä omia kokemuksiaan esille, eikä niitä näin ollen ryhmässä myöskään käsitelty. Lapsille suurin apu ryhmästä oli vertaiskokemuksen saaminen.
Haastattelutilanne osoitti, että lapset voivat keskustella vaikeista kokemuksistaan aikuisen kanssa, kun olosuhteet siihen luodaan otollisiksi. Lapsi tarvitsee luvan biologisilta vanhemmiltaan asioiden esiintuomiseen. Lisäksi hän tarvitsee aikuiselta täsmällisen tiedon siitä, mistä on tarkoitus puhua. Jotta vertaisryhmätoiminta voisi auttaa lasta hänen vaikeiden kokemustensa käsittelyssä, pitäisi toiminnan olla riittävän pitkäaikaista. Traumaattisia kokemuksia omaavilla lapsilla tutustuminen, ryhmäytyminen ja luottamuksen syntyminen vievät normaalia pidemmän ajan. Lisäksi lapselle tulisi selvästi kertoa ryhmän tarkoitus.
Asiasanat: sijaishuolto, väkivalta, kaltoinkohtelu, vertaistuki, kvalitatiivinen tutkimus