Matkalla kohti Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien omaa varhaiskasvatussuunnitelmaa 2018
Tuulikki Mattila, Kaisa (2018)
Tuulikki Mattila, Kaisa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801141291
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801141291
Tiivistelmä
Mattila, Kaisa. Matkalla kohti Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien omaa varhaiskasvatussuunnitelmaa 2018. Kevät 2018, 65 s., 5 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) + kirkon varhaiskasvatuksenohjaajan ja lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyö oli kehittämishanke, jossa tavoitteena oli laatia yhdessä työyhteisön kanssa Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien varhaiskasvatussuunnitelma. Tavoitteena oli kertoa tiivistetysti ja selkeästi seurakuntien varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt. Samalla tarkoitus oli pohtia uuden valtakunnallisen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 sisältöä ja sen merkitystä sekä toteutumista seurakunnan varhaiskasvatuksessa.
Työn teoreettinen viitekehys lähti Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista 2016 ja Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirjoista. Varhaiskasvatus-suunnitelman perusteiden 2016 ideana paikallisten vasujen työstämiseen on se, että työntekijät, lapset ja heidän perheensä pääsevät vaikuttamaan siihen. Tässä prosessissa hyödynnettiin BIKVA-mallia sovelletusti. BIKVA-malli on alun perin sosiaalialalle kehitetty asiakaslähtöinen arviointi- ja kehittämismenetelmä. Malli antoi hyvät valmiudet työstää paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa.
Prosessin aikana työntekijät pohtivat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 ja Kirkon Varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirjojen sisältöjä suhteessa omaan työhönsä. Aineisto tuotettiin ryhmähaastattelun keinoin. Lasten ja perheiden ääni tuli kuuluviin asiakastyytyväisyystutkimuksen kautta. Luovuttamattomiksi asioiksi toiminnassa koettiin vapaa leikki, läsnäolo, kuunteleminen, kohtaaminen, kristilliset arvot, kristillinen kasvatus, kasteopetus ja lapsen spiritualiteetin kunnioittaminen. Tärkeäksi koettiin myös pienet ja sopivan kokoiset ryhmäkoot, kiinteät kerhoryhmät ja -kerhoajat sekä suunnitteluaika ilman lapsiryhmää. Merkittävää työskentelyssä oli työyhteisön oma arviointi ja yhteinen pohdinta suhteessa pedagogiikkaan. Tuotoksena oli Tampereen seurakuntien Vasuesite 2018.
ASIASANAT: katsomuskasvatus, kristillinen kasvatus, osallisuus, pedagogiikka, perhetyö, uskontokasvatus, varhaiskasvatus, varhaiskasvatuslaki
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) + kirkon varhaiskasvatuksenohjaajan ja lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyö oli kehittämishanke, jossa tavoitteena oli laatia yhdessä työyhteisön kanssa Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien varhaiskasvatussuunnitelma. Tavoitteena oli kertoa tiivistetysti ja selkeästi seurakuntien varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt. Samalla tarkoitus oli pohtia uuden valtakunnallisen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 sisältöä ja sen merkitystä sekä toteutumista seurakunnan varhaiskasvatuksessa.
Työn teoreettinen viitekehys lähti Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista 2016 ja Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirjoista. Varhaiskasvatus-suunnitelman perusteiden 2016 ideana paikallisten vasujen työstämiseen on se, että työntekijät, lapset ja heidän perheensä pääsevät vaikuttamaan siihen. Tässä prosessissa hyödynnettiin BIKVA-mallia sovelletusti. BIKVA-malli on alun perin sosiaalialalle kehitetty asiakaslähtöinen arviointi- ja kehittämismenetelmä. Malli antoi hyvät valmiudet työstää paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa.
Prosessin aikana työntekijät pohtivat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 ja Kirkon Varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirjojen sisältöjä suhteessa omaan työhönsä. Aineisto tuotettiin ryhmähaastattelun keinoin. Lasten ja perheiden ääni tuli kuuluviin asiakastyytyväisyystutkimuksen kautta. Luovuttamattomiksi asioiksi toiminnassa koettiin vapaa leikki, läsnäolo, kuunteleminen, kohtaaminen, kristilliset arvot, kristillinen kasvatus, kasteopetus ja lapsen spiritualiteetin kunnioittaminen. Tärkeäksi koettiin myös pienet ja sopivan kokoiset ryhmäkoot, kiinteät kerhoryhmät ja -kerhoajat sekä suunnitteluaika ilman lapsiryhmää. Merkittävää työskentelyssä oli työyhteisön oma arviointi ja yhteinen pohdinta suhteessa pedagogiikkaan. Tuotoksena oli Tampereen seurakuntien Vasuesite 2018.
ASIASANAT: katsomuskasvatus, kristillinen kasvatus, osallisuus, pedagogiikka, perhetyö, uskontokasvatus, varhaiskasvatus, varhaiskasvatuslaki