Henkilökuvadokumentin alun rakentaminen

Abstract

Katriina Mäkelä. Henkilökuvadokumentin alun rakentaminen, Turku, kevät 2010, 57 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Turun toimipaikka, viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK).

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millainen on hyvä henkilökuvadokumentin alku. Tutkimuksessa pyritään myös jakamaan erilaiset alut ryhmiin niitä yhdistävien tekijöiden perusteella.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on laadullinen. Aineistona käytetään aikaisempaa kirjallisuutta sekä havaintoja Ylen syys–joulukuussa vuonna 2009 Tosi tarina -sarjassa esittämistä 30 minuutin dokumenteista. Dokumentteja esitettiin syksyllä 2009 yhteensä 16 kappaletta. Tosi tarina -dokumentit ovat pääosin henkilökuvia, jotka kuvastavat taustalla olevaa suurempaa teemaa, kuten työttömyyttä.

Tutkimuksen tarkastelunkohteena olevat henkilökuvadokumentit jakautuvat selvästi ensimmäisen noin viiden minuutin aikana kahteen osaan, joista ensimmäinen vaihe pyrkii kiinnittämään katsojan huomion, ja toinen esittelee tarinan seuraamiseen tarvittavat perustiedot. Ruotsalainen elokuvadramaturgi ja teoreetikko Ola Olsson käyttää näistä kahdesta osasta nimityksiä alkusysäys ja esittely. Hyvä dokumentin alkusysäys on pituudeltaan puolesta minuutista yhteen ja puoleen minuuttiin, ja se kaappaa katsojan huomion. Se ei paljasta paljon dokumentin aiheesta, mutta herättää silti katsojan kiinnostuksen. Kiinnostus tulisi herättää joko älyllisesti tai tunteiden kautta. Hyvin toteutettu esittelyvaihe kertoo tiiviisti ohjelman perustiedot korkeintaan noin neljässä ja puolessa minuutissa. Parhaimmillaan perustietoja kerrotaan sekä kuvin että sanoin.

Tutkimuksen perusteella alkuja ei pysty jakamaan ryhmiin sekä alkusysäyksen että esittelyn perustella, sillä nämä kaksi osaa eivät välttämättä ole tyyliltään yhtenäisiä. Sen sijaan alkusysäyksen perusteella voidaan erottaa viisi erityyppistä ryhmää. Näitä ryhmiä ovat historia, voimakas sana, voimakas kuva, teemallinen ja vertauskuva-alkusysäykset.

Puolen tunnin henkilökuvadokumentteja ei voi sijoittaa täysin samoihin kaavoihin, joita on tehty aiemmin muusta esittävästä taiteesta, kuten näytelmistä ja elokuvista. Perusrakenteeltaan dokumentti muistuttaa määriteltyjä dramaturgisia malleja, mutta esimerkiksi käännekohdat eivät näy yhtä selvästi kuin elokuvissa. Alkujen perusteella Olssonin kaava on kuitenkin kaikkein soveltuvin henkilökuvadokumenttien käsittelyyn.

Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään opinnäytetyön tuoteosassa. Tuoteosana Katriina Mäkelä ja Viivi Laakkonen toteuttivat yhdessä henkilökuvadokumentin Käden jälki, joka käsittelee käsillä parantamista. Tutkimuksen tulokset vaikuttivat dokumentin alun pituuteen, sisältöön ja kuvavalintoihin. Käden jälki kuvattiin ja editoitiin talven 2009 ja kevään 2010 aikana.

Asiasanat: henkilökuvat, dokumenttiohjelmat, dokumenttielokuvat, aloitus, kvalitatiivinen tutkimus

Katriina Mäkelä. Constructing the Beginning of a Documentary Profile. 57 p., 2 appendices. Language: Finnish. Turku, Spring 2010. Diaconia University of Applied Sciences. Bachelor Degree Programme in Communication and Media.

The aim of the study is to investigate how to construct a good beginning for documentary profile. An additional objective of the thesis is to categorize the beginnings of the documentaries according to their similarities.

The method of the research is qualitative and the study is based on both earlier literature and personal observations. The main source is the Finnish “Tosi tarina” (True story) series that aired a 30 minutes documentary every week in autumn 2009 on the Yle1 channel. From September to the end of December “Tosi tarina” showed altogether 16 documentary profiles reflecting a prominent theme behind each main character.

The 16 documentaries included in this research can clearly be divided into two different parts during their first about five minutes. The first part is meant to capture the attention of the viewer and the second part gives basic information of both the main character and the theme of the documentary. Swedish film dramaturge and theorist, Ola Olsson, calls these two parts the “start-up sequence” and the “presentation”. A good documentary “start-up sequence” is approximately half a minute to one and a half minute long and it captures the interest of the viewer. This should happen emotionally or intellectually. A good presentation reveals the basic information in compact package of, maximum, four and half minutes. The best documentaries do this both by pictures and words.

The study shows that it is not possible to divide the beginning of documentaries in groups according to both “start-up sequence” and “presentation” because these two parts can differ greatly in one documentary. Instead, it is possible to categorize the “start-up sequences” into five different groups by how they resemble each other. These groups are based either on history, strong words, strong pictures, theme or parables.

Half an hour documentary profile does not exactly follow the same formulas which are made for other forms of presentation, such as movies and dramas. The basic form of the documentary is similar to these models, but there are minor differences. According to the beginnings of the documentary profiles, Olsson’s model seems to be the most applicable, however.

The results of the study were used in a documentary profile “Käden jälki” that tells a story of a woman who heals with her hands. The documentary is created by Katriina Mäkelä and Viivi Laakkonen. The results affected the length, content and the pictures of the beginning. “Käden jälki” was filmed and edited during the winter 2009 and spring 2010.

Keywords: profiles, documentaries, beginning, qualitative research, start-up sequence, presentation