Kuurosokeiden kokemuksia tulkin käytöstä sairaalassa ja kommunikaatiosta hoitohenkilökunnan kanssa
Mikkola, Soile; Kuisma, Heli (2018)
Mikkola, Soile
Kuisma, Heli
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805026132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805026132
Tiivistelmä
Kuisma Heli & Mikkola Soile. Kuurosokeiden kokemuksia tulkin käytöstä sairaalassa ja kommunikaatiosta hoitohenkilökunnan kanssa. Kevät 2018, 54 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus, tulkki (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa kuurosokeiden kokemuksia tulkin käytöstä sairaalassa ja kommunikaatiosta hoitohenkilökunnan kanssa. Opinnäytetyön aineiston keruu toteutettiin haastattelemalla yhtätoista kuurosokeaa henkilöä, jotka olivat olleet sairaalahoidossa vähintään yhden vuorokauden ajan. Haastattelut toteutettiin henkilökohtaisesti sekä sähköpostin ja puhelimen välityksellä.
Haastatteluista selvisi, että sairaalan hoitohenkilökunta ei tiedä tarpeeksi kuurosokeudesta ja sen vaikutuksista kommunikaatioon. Selkeä ja rauhallinen puhe sekä katsekontakti keskustelukumppanin kanssa koettiin tärkeäksi kommunikaation sujumisessa. Tulkin käyttö helpotti kommunikaatiotilanteita, mutta tulkkia olisi tarvittu myös opastamiseen sairaalassa ja vuorovaikutustilanteisiin muidenkin ihmisten kuin hoitohenkilökunnan kanssa.
Vastausten perusteella kuurosokeiden kommunikaatio ymmärretään laajempana kokonaisuutena. Fyysisen tilan ominaisuudet, kuten valaistus ja akustiikka, vaikuttavat kuurosokean itsenäiseen tiedon saamiseen. Fyysisen tilan tärkeys kommunikaatiossa korostuu, kun kuurosokea on sairaalahoidossa uudessa ympäristössä.
Opinnäytetyön loppuun koottiin vastauksista viisi toivetta sairaalan hoitohenkilökunnalle kuurosokean asiakkaan kanssa toimimiseen. Hoitohenkilökunnan toivottiin hankkivan tietoa kuurosokeiden kommunikaatiosta ja opastamisesta, puhuvan kuurosokealle normaalisti, mutta selkeästi, kertovan kuka on ja kenelle puhuu, huomioivan, että kuurosokeus on yksilöllistä ja fyysinen ympäristö vaikuttaa kuurosokean tiedon saamiseen.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa kuurosokeiden kokemuksia tulkin käytöstä sairaalassa ja kommunikaatiosta hoitohenkilökunnan kanssa. Opinnäytetyön aineiston keruu toteutettiin haastattelemalla yhtätoista kuurosokeaa henkilöä, jotka olivat olleet sairaalahoidossa vähintään yhden vuorokauden ajan. Haastattelut toteutettiin henkilökohtaisesti sekä sähköpostin ja puhelimen välityksellä.
Haastatteluista selvisi, että sairaalan hoitohenkilökunta ei tiedä tarpeeksi kuurosokeudesta ja sen vaikutuksista kommunikaatioon. Selkeä ja rauhallinen puhe sekä katsekontakti keskustelukumppanin kanssa koettiin tärkeäksi kommunikaation sujumisessa. Tulkin käyttö helpotti kommunikaatiotilanteita, mutta tulkkia olisi tarvittu myös opastamiseen sairaalassa ja vuorovaikutustilanteisiin muidenkin ihmisten kuin hoitohenkilökunnan kanssa.
Vastausten perusteella kuurosokeiden kommunikaatio ymmärretään laajempana kokonaisuutena. Fyysisen tilan ominaisuudet, kuten valaistus ja akustiikka, vaikuttavat kuurosokean itsenäiseen tiedon saamiseen. Fyysisen tilan tärkeys kommunikaatiossa korostuu, kun kuurosokea on sairaalahoidossa uudessa ympäristössä.
Opinnäytetyön loppuun koottiin vastauksista viisi toivetta sairaalan hoitohenkilökunnalle kuurosokean asiakkaan kanssa toimimiseen. Hoitohenkilökunnan toivottiin hankkivan tietoa kuurosokeiden kommunikaatiosta ja opastamisesta, puhuvan kuurosokealle normaalisti, mutta selkeästi, kertovan kuka on ja kenelle puhuu, huomioivan, että kuurosokeus on yksilöllistä ja fyysinen ympäristö vaikuttaa kuurosokean tiedon saamiseen.