Diakoniatyön asiakkaiden kokemuksia elämästään
Puhakka, Helena (2010)
Puhakka, Helena
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004307363
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004307363
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Puhakka, Helena. Diakoniatyön asiakkaiden kokemuksia elämästään. Helsinki, kevät 2010, 97 s., 5 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisena diakoniatyön asiakkaat kokevat elämänsä. Kohderyhmänä olivat työikäiset taloudellista apua saavat asiakkaat. Tavoitteena oli kehittää diakoniatyön taloudellista avustustoimintaa sekä saada viitteitä siitä, miten diakoniatyö eroaa kunnallisesta sosiaalityöstä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Kymin seurakunnan ja Hamina-Vehkalahden seurakunnan kanssa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä oli puoli-strukturoitu haastattelu. Tutkimukseen osallistui viisi asiakasta. Metodologisena viitekehyksenä olivat fenomenologia, sosiaalinen konstruktionismi ja narratiivinen lähestymistapa. Aineiston analyysimenetelmät olivat tyypittely ja narratiivinen analyysi.
Asiakkaat olivat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä diakoniatyöhön ja saamaansa tukeen. He arvostivat erityisesti kokonaisvaltaista auttamista, asiakkaan huomioimista yksilönä sekä keskittyvää kuuntelua. Diakoniatyöltä toivottiin enemmän yhteiskunnallista vaikuttamista.
Kunnallisen sosiaalityön antama tuki koettiin vähemmän kokonaisvaltaisena kuin diakoniatyön. Asiakkailla oli myös kokemuksia epäystävällisestä kohtelusta. Toisaalta taas epäkohtana pidettiin sitä, että avustaminen perustuu liikaa laskelmiin eikä asiakkaita kohdata henkilökohtaisesti.
Monen asiakkaan elämäntilanne oli jatkuvaa tasapainoilua sekä toimeentulon että henkisen kestämisen kanssa. Joillakin huono taloudellinen tilanne oli jatkunut vuosia ja tähän liittyi sekä erilaisia fyysisiä oireita että itsetunnon laskua. Tärkeimpiä voimavaroja olivat lapset ja ystävät sekä toivo siitä, että kaikki vielä jonakin päivänä kääntyy parempaan suuntaan.
Aineiston perusteella löytyy kohderyhmiä, joille olisi hyvä kehittää uudenlaista toimintaa tai saada heidät osallistumaan aktiivisemmin entisiin toimintoihin. Työttömien lisäksi myös työssä käyvät tarvitsevat tukea liiallisen työmäärän tai epätyypillisten työsuhteiden rasittamina. Perheitä tukemalla autetaan myös lapsia, jotka kokevat perheen huonon taloudellisen tilanteen omalla tavallaan.
Asiasanat: diakonia, auttaminen, kokemukset, asiakkaat, elämäntilanne, asiakkuus, arviointi, kvalitatiivinen tutkimus
Puhakka, Helena. Diakoniatyön asiakkaiden kokemuksia elämästään. Helsinki, kevät 2010, 97 s., 5 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisena diakoniatyön asiakkaat kokevat elämänsä. Kohderyhmänä olivat työikäiset taloudellista apua saavat asiakkaat. Tavoitteena oli kehittää diakoniatyön taloudellista avustustoimintaa sekä saada viitteitä siitä, miten diakoniatyö eroaa kunnallisesta sosiaalityöstä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Kymin seurakunnan ja Hamina-Vehkalahden seurakunnan kanssa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä oli puoli-strukturoitu haastattelu. Tutkimukseen osallistui viisi asiakasta. Metodologisena viitekehyksenä olivat fenomenologia, sosiaalinen konstruktionismi ja narratiivinen lähestymistapa. Aineiston analyysimenetelmät olivat tyypittely ja narratiivinen analyysi.
Asiakkaat olivat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä diakoniatyöhön ja saamaansa tukeen. He arvostivat erityisesti kokonaisvaltaista auttamista, asiakkaan huomioimista yksilönä sekä keskittyvää kuuntelua. Diakoniatyöltä toivottiin enemmän yhteiskunnallista vaikuttamista.
Kunnallisen sosiaalityön antama tuki koettiin vähemmän kokonaisvaltaisena kuin diakoniatyön. Asiakkailla oli myös kokemuksia epäystävällisestä kohtelusta. Toisaalta taas epäkohtana pidettiin sitä, että avustaminen perustuu liikaa laskelmiin eikä asiakkaita kohdata henkilökohtaisesti.
Monen asiakkaan elämäntilanne oli jatkuvaa tasapainoilua sekä toimeentulon että henkisen kestämisen kanssa. Joillakin huono taloudellinen tilanne oli jatkunut vuosia ja tähän liittyi sekä erilaisia fyysisiä oireita että itsetunnon laskua. Tärkeimpiä voimavaroja olivat lapset ja ystävät sekä toivo siitä, että kaikki vielä jonakin päivänä kääntyy parempaan suuntaan.
Aineiston perusteella löytyy kohderyhmiä, joille olisi hyvä kehittää uudenlaista toimintaa tai saada heidät osallistumaan aktiivisemmin entisiin toimintoihin. Työttömien lisäksi myös työssä käyvät tarvitsevat tukea liiallisen työmäärän tai epätyypillisten työsuhteiden rasittamina. Perheitä tukemalla autetaan myös lapsia, jotka kokevat perheen huonon taloudellisen tilanteen omalla tavallaan.
Asiasanat: diakonia, auttaminen, kokemukset, asiakkaat, elämäntilanne, asiakkuus, arviointi, kvalitatiivinen tutkimus