Kutsumaton vieras ja toinen kuolema : Kun syöpä kohtasi ihmisen ja ihminen syövän

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan syöpää yksilökokemuksena ja kulttuurisella tavalla. Tutkimus perustuu kvalitatiivisiin ja hermeneuttisiin tutkimusmenetelmiin. Kun ihminen kohtaa sairauden, joka uhkaa hänen fyysistä ja psyykkistä olemassaoloa, identiteettiä ja turvallisuutta, hän kohtaa traumaattisen kriisin. Voimakkaan traumatisoivan tapahtuman seurauksena ihminen saattaa muuttaa maailmankuvasta ja elämisen luonteessa. Tutkimuskysymys tässä tutkimuksessa on: ”Kuinka sairaus muutti elämää?” sekä apukysymyksenä on: ”Kuinka persoonallisuus ja käsitys uskosta Jumalaan muuttuivat?”

Tutkimuksesta käy ilmi sairastuneen aikomuksia, kokemuksia, arvostuksia, elämyksiä, merkityksiä, tietoisuutta, toimintaprosesseja ja –malleja. Tutkimuskohteena on yksi ihminen ja hänen kokemuksensa kuuden vuoden tapahtumaketjusta, jossa vuorottelevat ajatukset kahdesta eri sairastumisen tapahtumasta. Tapahtumien kuvaaminen ja ymmärtäminen on tässä tutkimuksessa hyvin tärkeään. Tutkittava on tuottanut suuren määrän aineistoa teksteinä, dokumentteina, haastattelun muodossa, johon liittyy myös osallistuva havainnointi. Hän on kuvannut sairastumisensa prosessia hyvinkin seikkaperäisesti päiväkirjan muodossa, joista tähän tutkimukseen on otettu joitakin otoksia sairastumisen ja toipumisen eri aikakausilta. Kaikki nämä aineistot edustavat laatua ja siksi tutkimuksesta on tehty kvalitatiivinen ja hermeneuttinen.

Tutkimuksessa on sairastuneen päiväkirjaotoksia, jotka ovat valittu siten, että niissä näkyvät hyvin traumaattisen kriisin läpikäymisen vaiheet. Elämän rajallisuuden ja samalla oman haavoittuvuuden hyväksyminen on ihmisen ydinosaamisprosesseja. Modernit ihmiset ja instituutiot osaavat muuttua, mutta me tunnemme muutoksesta lähinnä jatkuvan kasvumallin. Kysymme alinomaa, miten voisimme olla enemmän, tehdä enemmän ja saada itsellemme enemmän.

Sisäisesti aito muutos on kuitenkin yhä uudelleen epävarmuuden rajan ylittämistä ja suostumista luopumiseen. Ihminen tarvitsee kykyä toivoa, hyvän odottamista ja kykyä liittää itsensä omaan tulevaisuuteen. Jollei ole toivoa, huomiselta putoaa pois kaikki mieli ja tarkoitus. Sairastuneen elämä ei välttämättä ole muutu paljoakaan aikaisempaan verrattuna, mutta sairastumisen kokemus tekee siitä rikkaampaa ja antaa muunlaisen kuvan elämästä.

This research work is observing severe illness as a personal and cultural experience. The research is based on qualitative and hermeneutic methods. Getting a severe illness can affect on physical and psychic wellbeing. Having an illness can be a traumatic crisis. The research question in this research is: “How did the illness changed life?” The second question is: “How did personality and idea of belief toward God changed?”

In research work one person who has cancer is telling about her experiences, values, meanings, self-awareness and functional models in process of healing. The Subject of this research is one person and experiences from cancer within the period of six years. A picture of path having cancer to healing process from two different experiences having illness and understanding of the process is very important in this research work.

The research subject has produced a large amount of research material as texts, documents and being interviewed by the researcher. The subject has pictured the process of being ill and becoming healthy very well by daily diary. The diary is quoted within the research text. These quotes represent quality of research work and that is the reason why the research work is qualitative and hermeneutic.

In the quotes you can see phases of traumatic crises. To be fragile in life is one of the main processes in awareness of people’s lives. People need ability to hope, wait for something good to happen. If people do not have hope the bottom of life is falling and there is no meaning for life. The experience of having an illness has made the subject’s life much richer and gives a different point of view in life.