YHTEISKEHITTÄMINEN VAPAAEHTOISTOIMINNASSA : Toimintaympäristönä Pusulan alueseurakunta

Abstract

Mikäli toimintoja kehitetään irrallaan ihmisistä, joiden on tarkoitus osallistua toimintaan, on riskinä, että pyritään ratkaisemaan vääriä asioita. Yhteiskehittämisellä on mahdollista luoda seurakuntiin toimintaa, joka on mielekästä sekä vapaaehtoisina toimiville ihmisille, että seurakunnalle yhteisönä. Yhteiskehittämisessä kootaan erilaisia ihmisiä ja näkökulmia yhteen, pyritään tunnistamaan parhaat kehittämissuunnat ja etsitään yhteisiä ratkaisuja.

Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää keinoja kehittää Pusulan alueseurakunnan vapaaehtoistoimintaa yhdessä vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa. Kyseessä on toiminnallinen opinnäytetyö.

Kehittämisprosessissa toteutettiin kolme työpajaa, joista ensimmäinen oli suunnattu alueseurakunnan vapaaehtoisille ja luottamushenkilöille ja kaksi seuraavaa alueseurakunnan työntekijöille. Lisäksi prosessiin sisältyi kaksi vapaaehtoistoimintaan liittyvää kokeilua. Työpajoista saatujen kokemusten perusteella kehitettiin alustava malli, jolla vapaaehtoistoimintaa voi kehittää sekä seurakunnissa että muissa organisaatioissa.

Työ osoitti, että yhteiskehittäminen on hyvä lähestymistapa seurakunnan toiminnan hahmottamiseen ja kehittämiseen. Parhaimmillaan se sekä vahvistaa seurakuntayhteisön jäsenten osallisuuden kokemusta ja varmistaa, että jokaisen ääni on tärkeä. Se on sekä eettisesti että toteutustavaltaan seurakunnan elämään hyvin soveltuva.

When diverse activities are developed separate from the people who are intended to take part in them, there is a risk of developing irrelevant issues. With collaborative development it is possible to create meaningful activities within the church that benefit both the people participating in the activities and the community. Collaborative development is a process of joining together different people and viewpoints, recognising the best avenues for development and seeking solutions together.

The aim of this thesis was to explore ways of developing voluntary work within the Pusula district congregation together with the volunteers and the employees of the congregation. It is a practice-based thesis.

The development process consisted of three workshops. The first workshop was held with the volunteers and the board members of the congregation, the next two for the employees of the congregation. The ideas born during the workshops were tested as two different prototypes. From the experiences of the workshops a preliminary model for collaborative development of voluntary work for the church and other organisations was developed.

This work suggests that collaborative development is a good approach to understanding and developing the activities locally within the church. Ideally it strengthens the participation and involvement of the church members and ensures that every voice is heard. It is both ethically and practically well suited for the church.