”Pojilla voi olla pinkkiä ja tytöillä mustaa” : Havaintoja sukupuolisensitiivisestä puheesta ja vuorovaikutuksesta päiväkodissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa lasten tuottamasta sukupuolittavasta puheesta päiväkodissa ja vuorovaikutuksesta lasten ja aikuisten välillä. Sukupuolittavalla puheella tarkoitetaan esimerkiksi “tyttö”- ja “poika”-sanojen käyttöä sekä eri värien ja toimintojen nimeämistä tietylle sukupuolelle tarkoitetuksi. Tarkoituksena oli tuoda uusi näkökulma sukupuolisensitiiviseen varhaiskasvatukseen Tasa-arvoinen päiväkoti -hankkeen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun käyttöön sekä tehdä näkyväksi sukupuolittavaa puhetta yhteistyökumppanipäiväkodissa.

Opinnäytetyö oli muodoltaan laadullinen ja määrällinen tutkimus. Opinnäytetyön käytännön toteutus muodostui viiden aamupäivän aikana syksyllä 2018 toteutetusta havainnoinnista yhteistyökumppanipäiväkodin 3–4- ja 5-vuotiaiden ryhmissä, joihin kuului yhteensä 26 lasta ja neljä varhaiskasvattajaa. Kokonaishavainnointiaika oli noin 15 tuntia. Tutkimusmenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia ja dokumentointia videoimalla sekä kirjallisia muistiinpanoja tehden. Tulokset analysoitiin litteroidusta materiaalista muodostettujen episodien ja teemoittelun avulla.

Tutkimuskysymykset koskivat sukupuolittavan puheen määrää, lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen laatua sekä aikuisten reagoimista lasten sukupuolittavaan puheeseen. Havainnoinnissa keskityttiin tutkimuskysymysten mukaisen puheen dokumentoimiseen.

Tulosten mukaan sukupuolittavaa puhetta esiintyi jonkin verran, mutta ei koskien tyttöihin ja poikiin perinteisesti liitettyjä värejä tai leikkejä, vaan kuvailemaan ja määrittelemään lapsia, lapsijoukkoja ja heidän perheenjäseniään. Iso osa sukupuolittavasta puheesta oli aikuisten puhetta. Lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus keskittyi usein ohjaamiseen ja aikuisjohtoiseen toimintaan, jolloin lasten aloitteisiin vastattiin, mutta heidän keskinäisiin keskusteluihinsa osallistuminen oli vähäistä. Kyseisessä päiväkodissa sukupuolittava puhe ei ollut tutkimuksen mukaan suuri ilmiö.

The aim of the thesis was to produce research based knowledge about the gendering language used by children in a day care, and the interaction between the children and the adults. Gendering speech means for example using the words “girl” or “boy” or saying that certain colours or activities are meant for a specific gender. The purpose was to bring a new viewpoint for gender sensitive early childhood education to be utilized by the “Gender Sensitivity in Early Childhood Education” project and Diaconia University of Applied Sciences, and to make visible the gendering speech in the collaborative day care.

The thesis was a qualitative and quantitative study. The practical part of the thesis consisted of five forenoons in the autumn 2018, during which an observation was carried out in the collaborative day care groups of 3–4- and 5-year-olds. In those groups, there were 26 children and four adults altogether. There was 15 hours of observation material in total. The study methods were participant observation and documentation by videotaping and writing down notes. The results were analyzed using the transcripted material made into episodes, and theming.

The research questions were about the amount of gendering speech, the quality of the interaction between the children and the adults and the way the adults reacted to children’s gendering speech. The main focus on the observation was documenting the speech that included the topics of the research questions.

According to the results, there was some gendering speech: not concerning the colours or games that are traditionally associated with girls or boys, but to describe and define children, groups of children and their family members. A big part of the gendering speech was speech of the adults. The interaction between the children and the adults was mostly adults guiding the children or other adult-led activities, at which time the adults responded to the initiatives of the children, but participating in their mutual conversations was minor. In the collaborative day care, the gendering speech was not a large-scale phenomenon.