Diakonissan työnkuvan moninaisuus
Ahmonsaari, Minna; Lönnqvist, Marianne; Saatsi, Milla (2019)
Ahmonsaari, Minna
Lönnqvist, Marianne
Saatsi, Milla
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904296722
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904296722
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esille diakonissan työnkuvan moninaisuutta. Tarkoituksena oli kuvata diakonissan työtä ja diakoniatyön muutosta selkeästi ja havainnollisesti käyttäen apuna haastatteluja ja alan kirjallisuutta. Työelämän yhteistyökumppanina toimi Helsingin Diakonissalaitos. Opinnäytetyössä kerrotaan diakoniatyön historiasta, sen muutoksesta vuosien saatossa sekä sen moninaisuudesta. Helsingin Diakonissalaitokselle tehtiin teksti aiheesta: Diakonissan työn muutos ja moninaisuus, jonka he julkaisivat internetsivuillaan tutkimukset ja julkaisut osiossa. Diakonia-ammattikorkeakoululle tehtiin kaksi erillistä tekstiä, joiden aiheina ovat: Mikä on diakonissa? ja Diakonissan työ ennen ja nyt. Diakonia-ammattikorkeakoulu kokosi teksteistä yhden julkaisun. He käyttivät julkaisua yhteishaun yhteydessä käytettävään mainontaan.
Opinnäytetyön toteutuksessa käytettiin diakoniaan liittyvää kirjallisuutta sekä haastateltiin kahta alan ammattilaista. Haastattelu toimi yhtenä lähteenä. Haastateltavat olivat Helsingin Diakonissalaitoksen eläkkeelle jäänyt johtava diakonissa Karin Strandberg sekä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Merja Korpela. Haastateltavat ovat olleet palveluksessa pitkään ja ovat eläneet muutoksen aikakaudella. He molemmat ovat työskennelleet pääkaupunkiseudulla. Julkaisuissa käytettiin kertomisen keinona myös valokuvausta. Valokuvauksen avulla julkaisuihin tuotiin elävyyttä ja konkreettisuutta.
Opinnäytetyön toteutuksessa käytettiin diakoniaan liittyvää kirjallisuutta sekä haastateltiin kahta alan ammattilaista. Haastattelu toimi yhtenä lähteenä. Haastateltavat olivat Helsingin Diakonissalaitoksen eläkkeelle jäänyt johtava diakonissa Karin Strandberg sekä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Merja Korpela. Haastateltavat ovat olleet palveluksessa pitkään ja ovat eläneet muutoksen aikakaudella. He molemmat ovat työskennelleet pääkaupunkiseudulla. Julkaisuissa käytettiin kertomisen keinona myös valokuvausta. Valokuvauksen avulla julkaisuihin tuotiin elävyyttä ja konkreettisuutta.
