Intialaisen spiritualiteetin virikkeitä uskontoteologian pluralistisessa paradigmassa ja meditaatio terapeuttisena metodina
Löfgren, Karla (2019)
Löfgren, Karla
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051610117
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051610117
Tiivistelmä
Terveellä uskonnollisuudella on tutkitusti positiivinen vaikutus ihmisen kokemaan hyvinvointiin. Maassamme vallitsee joiltain osin hengellinen tyhjiö, joka johtuu henkisyydestä vieraantumisesta. Tähän on johtanut kristinuskon valta-asema ja sen puutteet hengellisen opetuksen ja henkisyyden harjoittamisen alueilla. Henkinen tyhjiö aiheuttaa päihde- ja mielenterveysongelmia ja saa elämän tuntumaan merkityksettömältä. Muissa uskonnoissa ja henkisissä perinteissä on meditaation kaltaisia menetelmiä, joiden harjoittamisesta olisi tutkitusti monia terveydellisiä hyötyjä. Mikäli muuttaisimme uskontoteologista suhtautumistamme eksklusivistisesta pluralistiseksi, eli kaikki uskonnot pelastusteiksi hyväksyväksi, voisimme hyödyntää kaikkien henkisten perinteiden terapeuttisia opetuksia. Näiden käyttökelpoisuutta testatakseni järjestin uskontopluralistisen meditaatiohetken, joka osoitti ihmisten olevan avoimia erilaisille meditaatiotekniikoille sekä kokevan ne rentouttaviksi ja hyödyllisiksi, etenkin tunteidenkäsittelyn alueella. Meditaation perinteistä onkin mahdollista kehittää erilaisille kohderyhmille suunnattuja terapeuttisia menetelmiä sosiaali- ja terveysalalla hyödynnettäviksi. Mainituilla aloilla käytetään nykyään jo intialaisen kulttuuripiirin meditaatioista uskonnottomaksi jalostettua mindfulnessia, eli tietoista läsnäoloa. Henkiseen sisältöön ja merkitykseen liittyvä meditaatio voi kuitenkin olla vielä tehokkaampi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä. Meditaatio on helppo, vaaraton, ekologinen ja kustannustehokas harjoitus, jota voi harjoittaa ryhmissä tai yksin, ohjatusti ja itsenäisesti. Ehdotan meditaation ottamista sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmiin. Korostan myös uskontolukutaidon, aidosti tasavertaisen uskontodialogin ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden merkitystä yhteiskunta- ja maailmanrauhalle. Aidosti tasavertainen kohtaaminen edellyttää Sri Ravi Shankarin sanoin ”toisen uskonnon kunnioittamista kuin omaansa”. Toisen uskonnon lähtökohtainen pitäminen omaa uskontoa huonompana on esimerkki länsimaista kulttuuriamme leimaavasta monitasoisesta väkivallasta. Toisenlaista suhtautumista edustaa intialaisesta, uushindulaisesta kulttuuripiiristä nousevan Mata Amritanandamayin eli Amman kaikki uskonnot hyväksyvä suhtautumistapa osana harrasta ja hyviä hedelmiä tuottavaa hengellisyyttä. Evankelis-luterilaisessa kirkossa voitaisiin harjoittaa Kristus-meditaatiota ja toimia myös henkisyyden isäntänä muiden uskontojen kohtaamiselle.