PITKÄAIKAISSAIRAAN LAPSEN ISÄN KOKEMUKSIA
Kokko, Sanna; Parkkila, Marjut (2010)
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010102113880
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010102113880
Tiivistelmä
Kokko, Sanna & Parkkila, Marjut. Pitkäaikaissairaan lapsen isän kokemuksia sairaanhoitajilta saamastaan tuesta. Oulu, kevät 2010, 61 sivua, 4 liitettä.
Diakonia¬¬¬¬¬-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen Oulu. Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) ja diakonissan virkakelpoisuus.
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin pitkäaikaissairaan lapsen isän tiedollisen, emotionaalisen, käytännöllisen ja hengellisen tuen tarpeita. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla pitkäaikaissairaan lapsen isän kokemuksia sairaanhoitajan antamasta tuesta. Tavoitteena oli sosiaalisen ja hengellisen tuen sekä perheiden hyvinvoinnin kehittäminen. Opinnäytetyö on osa Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten tulosyksikön vanhempien ohjauksen kehittämishanketta.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla pitkäaikaissairaiden lasten kolmea isää Oulun yliopistollisen sairaalan lasten neurologisella päiväosastolla. Aineiston keruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin deduktiivisella, teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Sairaanhoitajan rooli tiedollisen tuen osalta oli isien ohjaaminen muiden asiantuntijoiden tiedon pariin. Emotionaalinen tuki koettiin keskeisimmäksi isän selviytymistä tukevaksi tuen muodoksi. Emotionaalinen tuki alkaa heti isän ja hoitajan ensikohtaamisesta ja on kaikessa heidän välisessä vuorovaikutuksessa läsnä. Käytännöllinen tuki koettiin sairaala- arkea helpottavaksi ja jaksamista tukevaksi. Sairaanhoitajilta saatu hengellinen tuki koettiin vähäiseksi. Sairaanhoitajat huomioivat isien hengellisiä tarpeita ja järjestivät isille tapaamisia sairaalapapin kanssa. Pitkäaikaissairaan lapsen isän kokonaisvaltaisen tuen tarve on suuri ja jatkuva.
Johtopäätöksenä esitetään, että isien on vaikea ilmaista hengellisen tuen tarpeita, jonka vuoksi esitettiin kehitettäväksi kyselylomaketta hengellisen keskustelun tarpeen kartoittamiseen. Tarpeelliseksi koettiin vertaistuen kehittäminen ja mahdollistaminen pitkäaikaissairaiden lasten isille.
Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tutkia vertaistuen merkitystä pitkäaikaissairaiden lasten isille. Jatkossa olisi myös tarpeellista tutkia pitkäaikaissairaan lapsen isän kokonaisvaltaisen tuen tarpeita.
Asiasanat: lapset, kroonikot, isät, perhehoitotyö, tukimuodot, kvalitatiivinen tutkimus
Diakonia¬¬¬¬¬-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen Oulu. Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) ja diakonissan virkakelpoisuus.
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin pitkäaikaissairaan lapsen isän tiedollisen, emotionaalisen, käytännöllisen ja hengellisen tuen tarpeita. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla pitkäaikaissairaan lapsen isän kokemuksia sairaanhoitajan antamasta tuesta. Tavoitteena oli sosiaalisen ja hengellisen tuen sekä perheiden hyvinvoinnin kehittäminen. Opinnäytetyö on osa Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten tulosyksikön vanhempien ohjauksen kehittämishanketta.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla pitkäaikaissairaiden lasten kolmea isää Oulun yliopistollisen sairaalan lasten neurologisella päiväosastolla. Aineiston keruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin deduktiivisella, teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Sairaanhoitajan rooli tiedollisen tuen osalta oli isien ohjaaminen muiden asiantuntijoiden tiedon pariin. Emotionaalinen tuki koettiin keskeisimmäksi isän selviytymistä tukevaksi tuen muodoksi. Emotionaalinen tuki alkaa heti isän ja hoitajan ensikohtaamisesta ja on kaikessa heidän välisessä vuorovaikutuksessa läsnä. Käytännöllinen tuki koettiin sairaala- arkea helpottavaksi ja jaksamista tukevaksi. Sairaanhoitajilta saatu hengellinen tuki koettiin vähäiseksi. Sairaanhoitajat huomioivat isien hengellisiä tarpeita ja järjestivät isille tapaamisia sairaalapapin kanssa. Pitkäaikaissairaan lapsen isän kokonaisvaltaisen tuen tarve on suuri ja jatkuva.
Johtopäätöksenä esitetään, että isien on vaikea ilmaista hengellisen tuen tarpeita, jonka vuoksi esitettiin kehitettäväksi kyselylomaketta hengellisen keskustelun tarpeen kartoittamiseen. Tarpeelliseksi koettiin vertaistuen kehittäminen ja mahdollistaminen pitkäaikaissairaiden lasten isille.
Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tutkia vertaistuen merkitystä pitkäaikaissairaiden lasten isille. Jatkossa olisi myös tarpeellista tutkia pitkäaikaissairaan lapsen isän kokonaisvaltaisen tuen tarpeita.
Asiasanat: lapset, kroonikot, isät, perhehoitotyö, tukimuodot, kvalitatiivinen tutkimus