Yhdessä. : Diakoniatyön ja kotihoidon yhteistyön kehittäminen vanhusten yksinäisyyden tunnistamiseksi ja lievittämiseksi.
Aho, Jonna (2010)
Aho, Jonna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615899
Tiivistelmä
Aho Jonna. Yhdessä. Diakoniatyön ja kotihoidon yhteistyön kehittäminen vanhusten yksinäisyyden tunnistamiseksi ja lievittämiseksi. Pieksämäki, syksy 2010, 52 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakoni.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää yhteistyötä Ylöjärven seurakunnan diakoniatyön sekä kotihoidon välillä kotona asuvien vanhusten yksinäisyyden tunnistamiseksi ja lieventämiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin tekemällä haastatteluja diakoniatyön, kotihoidon, seurakunnan ja SPR:n Ystäväpalvelun sekä kolmannen sektorin kotipalvelun vastuuasemassa työskenteleville henkilöille.
Haastattelujen sisältö muodostui kahdesta osasta. Ensiksi selvitettiin haastateltavien näkemyksiä siitä, miten yksinäisiä vanhuksia voidaan löytää ja miten heidän yksinäisyyttään tunnistaa ja lievittää. Toiseksi selvitettiin, millaisia kehittämisideoita ja ajatuksia haastateltavilla oli yhteistyön kehittämiselle.
Haastattelujen tulokset analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastatteluista selvisi, että vanhusten yksinäisyys on hyvin moniulotteinen asia, johon kietoutuu muita ilmiöitä, kuten masennusta ja turvattomuutta. Yksinäisyyttä voidaan tunnistaa mm. vanhuksen käyttäytymisen muutoksista, takertumisesta, suuresta puhumisen tarpeesta ja alakuloisuudesta. Yksinäisten ja syrjäytymisvaarassa olevien löytämisen keinoja ovat viestit vanhuksen lähipiiriltä ja viranomaisilta sekä ennaltaehkäisevät kotikäynnit. Yksinäisyyttä voidaan lievittää sosiaalisella toiminnalla kuten erilaisilla ryhmillä, mutta myös työntekijän läsnäolo, kuunteleminen ja yhdessä tekeminen nähtiin yksinäisyyttä lievittäviksi tekijöiksi. Vapaaehtoiset auttajat esimerkiksi Ystäväpalvelun kautta mainittiin myös tärkeäksi voimavaraksi vanhuksen yksinäisyyden lievittämisessä.
Haastattelujen pohjalta nousi yhteistyön kehittämiselle monia ideoita, esimerkiksi kodeissa järjestettävät ryhmät ja vapaaehtoistyön kehittäminen. Saaduista ideoista hahmoteltiin yhteistyömalli. Haastattelujen tulokset ja yhteistyömalli esiteltiin opinnäytetyön lopuksi järjestetyssä purkutilaisuudessa. Tilaisuudessa sovittiin mallin pohjalta, mihin yhteistyön muotoihin sitoudutaan tästä lähtien ja mitä muotoja halutaan lähteä kehittämään. Vapaaehtoistyö oli haastatteluista nouseva selkeä teema, jota haluttiin lähteä yhdessä kehittämään. Opinnäytetyöhön liittyen tehtiin vapaaehtoistyöhön innostamiseksi lehtijuttu, jonka Ylöjärven uutiset julkaisivat.
Saadun palautteen sekä lopputilanteen tarkastelun pohjalta voidaan todeta, että opinäytetyö on ollut askel Ylöjärven diakoniatyön ja kotihoidon yhteistyön tiivistämiselle ja syventämiselle. Yhteistyö oli aiemmin vähäistä, satunnaista ja alueellista. Opinnäytetyön tärkeimmät saavutukset olivat yhteistyöideoiden kartoitus, mallin luominen ja sen esittely sekä haastattelujen ja purkutilaisuuden kautta tapahtuva yhteistyöhön innostaminen.
Asiasanat: vanhukset, yksinäisyys, yhteistyö, kehittäminen, kotihoito, diakoniatyö
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää yhteistyötä Ylöjärven seurakunnan diakoniatyön sekä kotihoidon välillä kotona asuvien vanhusten yksinäisyyden tunnistamiseksi ja lieventämiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin tekemällä haastatteluja diakoniatyön, kotihoidon, seurakunnan ja SPR:n Ystäväpalvelun sekä kolmannen sektorin kotipalvelun vastuuasemassa työskenteleville henkilöille.
Haastattelujen sisältö muodostui kahdesta osasta. Ensiksi selvitettiin haastateltavien näkemyksiä siitä, miten yksinäisiä vanhuksia voidaan löytää ja miten heidän yksinäisyyttään tunnistaa ja lievittää. Toiseksi selvitettiin, millaisia kehittämisideoita ja ajatuksia haastateltavilla oli yhteistyön kehittämiselle.
Haastattelujen tulokset analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastatteluista selvisi, että vanhusten yksinäisyys on hyvin moniulotteinen asia, johon kietoutuu muita ilmiöitä, kuten masennusta ja turvattomuutta. Yksinäisyyttä voidaan tunnistaa mm. vanhuksen käyttäytymisen muutoksista, takertumisesta, suuresta puhumisen tarpeesta ja alakuloisuudesta. Yksinäisten ja syrjäytymisvaarassa olevien löytämisen keinoja ovat viestit vanhuksen lähipiiriltä ja viranomaisilta sekä ennaltaehkäisevät kotikäynnit. Yksinäisyyttä voidaan lievittää sosiaalisella toiminnalla kuten erilaisilla ryhmillä, mutta myös työntekijän läsnäolo, kuunteleminen ja yhdessä tekeminen nähtiin yksinäisyyttä lievittäviksi tekijöiksi. Vapaaehtoiset auttajat esimerkiksi Ystäväpalvelun kautta mainittiin myös tärkeäksi voimavaraksi vanhuksen yksinäisyyden lievittämisessä.
Haastattelujen pohjalta nousi yhteistyön kehittämiselle monia ideoita, esimerkiksi kodeissa järjestettävät ryhmät ja vapaaehtoistyön kehittäminen. Saaduista ideoista hahmoteltiin yhteistyömalli. Haastattelujen tulokset ja yhteistyömalli esiteltiin opinnäytetyön lopuksi järjestetyssä purkutilaisuudessa. Tilaisuudessa sovittiin mallin pohjalta, mihin yhteistyön muotoihin sitoudutaan tästä lähtien ja mitä muotoja halutaan lähteä kehittämään. Vapaaehtoistyö oli haastatteluista nouseva selkeä teema, jota haluttiin lähteä yhdessä kehittämään. Opinnäytetyöhön liittyen tehtiin vapaaehtoistyöhön innostamiseksi lehtijuttu, jonka Ylöjärven uutiset julkaisivat.
Saadun palautteen sekä lopputilanteen tarkastelun pohjalta voidaan todeta, että opinäytetyö on ollut askel Ylöjärven diakoniatyön ja kotihoidon yhteistyön tiivistämiselle ja syventämiselle. Yhteistyö oli aiemmin vähäistä, satunnaista ja alueellista. Opinnäytetyön tärkeimmät saavutukset olivat yhteistyöideoiden kartoitus, mallin luominen ja sen esittely sekä haastattelujen ja purkutilaisuuden kautta tapahtuva yhteistyöhön innostaminen.
Asiasanat: vanhukset, yksinäisyys, yhteistyö, kehittäminen, kotihoito, diakoniatyö