KIPUILUN PAIKKA : Seksuaalivähemmistöön kuuluvien kristittyjen kokemukset Suo-men evankelis-luterilaisesta kirkosta
Vähäsarja, Ossi; Muuri, Teemu (2010)
Vähäsarja, Ossi
Muuri, Teemu
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112415464
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112415464
Tiivistelmä
Muuri, Teemu & Vähäsarja, Ossi. Kipuilun paikka – Seksuaalivähemmistöön kuuluvien kristittyjen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Diak Etelä, Järvenpää, syksy 2010, 86 s. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto / Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus / kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.
Työmme tavoite oli tutkia seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten kokemuksia, odotuksia ja toiveita suhteessa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lisäksi halusimme samalla selvittää seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten näkemyksiä rekisteröityjen parisuhteiden kirkollisesta siunaamisesta.
Aineiston kerääminen aloitettiin perehtymällä kirkolliseen keskusteluun ja sen historiaan, sekä haastattelemalla kolmea ammattilaista, jotka ovat työssään ol-leet tekemisissä tutkittavan ilmiön kanssa. Varsinaisen aineiston muodostaa kuuden seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen antamat haastattelut.
Menetelminä käytimme syvähaastatteluvaikutteista teemahaastattelua ja tilanteeseen muokattua sisällönanalyysiä, jossa oli vaikutteita myös narratiivien analyysistä. Tutkimusprosessi kesti ensimmäisestä aivoriihestä raportointiin noin kaksi vuotta. Haastattelut teimme välillä kevät 2009- ja kevät 2010. Median ja kirkollisen keskustelun seuraamista jatkoimme marraskuuhun 2010.
Työmme tuloksista on tarkoitus kuulua seksuaalivähemmistöön kuuluvien kristittyjen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaikutuspiirissä kasvaneiden ja eläneiden ihmisten ääni, joka väistämättä on moninainen johtuen heterogeenisestä haastateltavien joukosta. Kokemukset vaihtelevat sen mukaan millainen on suhde kirkkoon ja omaan seksuaali-identiteettiin. Kirkkoa koskevissa toiveissa on myös eroa. Yhteistä on toive, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset hyväksyttäisiin seksuaali-identiteettiään todeksi elävinä ja, että tämä käsittäisi myös samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tunnustamisen. Myös kirkollista toimitusta parisuhteiden solmimisen yhteyteen toivottiin.
Tutkimuksestamme tulee esiin niiden ihmisten ääni, joita ei kirkossa ja yhteiskunnassa käytävästä keskustelusta aina kuulla. Aiheesta puhuminen ja se miten aiheesta puhutaan on merkittävää, koska ne voivat ratkaisevasti edistää tasa-arvon toteutumista kirkossa ja yhteiskunnassa.
Työmme tavoite oli tutkia seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten kokemuksia, odotuksia ja toiveita suhteessa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lisäksi halusimme samalla selvittää seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten näkemyksiä rekisteröityjen parisuhteiden kirkollisesta siunaamisesta.
Aineiston kerääminen aloitettiin perehtymällä kirkolliseen keskusteluun ja sen historiaan, sekä haastattelemalla kolmea ammattilaista, jotka ovat työssään ol-leet tekemisissä tutkittavan ilmiön kanssa. Varsinaisen aineiston muodostaa kuuden seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen antamat haastattelut.
Menetelminä käytimme syvähaastatteluvaikutteista teemahaastattelua ja tilanteeseen muokattua sisällönanalyysiä, jossa oli vaikutteita myös narratiivien analyysistä. Tutkimusprosessi kesti ensimmäisestä aivoriihestä raportointiin noin kaksi vuotta. Haastattelut teimme välillä kevät 2009- ja kevät 2010. Median ja kirkollisen keskustelun seuraamista jatkoimme marraskuuhun 2010.
Työmme tuloksista on tarkoitus kuulua seksuaalivähemmistöön kuuluvien kristittyjen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaikutuspiirissä kasvaneiden ja eläneiden ihmisten ääni, joka väistämättä on moninainen johtuen heterogeenisestä haastateltavien joukosta. Kokemukset vaihtelevat sen mukaan millainen on suhde kirkkoon ja omaan seksuaali-identiteettiin. Kirkkoa koskevissa toiveissa on myös eroa. Yhteistä on toive, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset hyväksyttäisiin seksuaali-identiteettiään todeksi elävinä ja, että tämä käsittäisi myös samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tunnustamisen. Myös kirkollista toimitusta parisuhteiden solmimisen yhteyteen toivottiin.
Tutkimuksestamme tulee esiin niiden ihmisten ääni, joita ei kirkossa ja yhteiskunnassa käytävästä keskustelusta aina kuulla. Aiheesta puhuminen ja se miten aiheesta puhutaan on merkittävää, koska ne voivat ratkaisevasti edistää tasa-arvon toteutumista kirkossa ja yhteiskunnassa.