Isien kokemuksia Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen isä-lapsi-toiminnasta
Teittinen, Riikka-Mari; Väyrynen, Niina (2010)
Teittinen, Riikka-Mari
Väyrynen, Niina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010102113890
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010102113890
Tiivistelmä
Teittinen, Riikka-Mari & Väyrynen, Niina. Isien kokemuksia Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen isä-lapsi-toiminnasta. Helsinki, syksy 2010. 44s. Liitteitä 3.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK).
Opinnäytetyö on osa Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen eli NMKY:n isä-lapsi-hanketta, jonka avulla NMKY kehittää isä-lapsi-toimintaa vuosina 2007–2010. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata isien ajatuksia isyydestä ja isän tehtävästä lapsen elämässä sekä kuvata isien odotuksia ja kokemuksia NMKY:n isä-lapsi-toiminnasta ja sen hyödyistä isän ja lapsen väliseen suhtee-seen.
Opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla yhteensä kuutta vapaaehtoista NMKY:n isä-lapsi-toiminnassa mukana olevaa isää Tampereen ja Helsingin yksiköistä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina. Haastatteluaineisto käsiteltiin sisällönanalyysiä käyttäen. Opinnäytetyö on laadullinen.
Tulokset osoittivat, että isät kokivat isä-lapsi-toiminnan tarpeellisena ja tärkeä-nä. Perimmäinen syy osallistua isä-lapsi-toimintaan oli saada yhteistä laatuai-kaa lapsen kanssa. Isät nimesivät lapsen tärkeimmiksi tarpeiksi saada van-hemmiltaan aikaa ja huomioita sekä emotionaalista tukea. Isät kokivat, että täy-den huomion antaminen lapselle kiireisessä arjessa oli haastavaa. Isä-lapsi-toiminta koettiin helppona keinona irtautua arjesta yhdessä lapsen kanssa. Valmiiksi järjestetty toiminta auttoi keskittymään lapsen kanssa tekemiseen ja olemiseen täysipainoisesti.
Valtaosa isistä koki oman isyyden selkiytyneen ja vahvistuneen toiminnan myötä. Yhteiset kokemukset lujittivat suhdetta ja edesauttoivat isää ja lasta tutustumaan toisiinsa entistä paremmin. Myös toiminnan sosiaalisuus ja vertaistuki nähtiin tärkeänä sekä isän että lapsen kannalta.
Isät olivat tyytyväisiä isä-lapsi-toiminnan laatuun. Suurin osa isistä näki toimin-nan haasteena sen, että halukkaita osallistujia on enemmän kuin tarjontaa. Isät toivovat lisää pienimuotoisia tapahtumia, jotka olisi helpompi sovittaa kiireiseen arkeen. Tämä mahdollistaisi useimpien halukkaiden mukaanpääsyn.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että isä-lapsi-toiminta tukee isän ja lapsen välistä suhdetta yhteisen ajan ja toiminnan kautta.
Asiasanat: isyys, vanhempi-lapsisuhde, tukeminen, kvalitatiivinen tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK).
Opinnäytetyö on osa Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen eli NMKY:n isä-lapsi-hanketta, jonka avulla NMKY kehittää isä-lapsi-toimintaa vuosina 2007–2010. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata isien ajatuksia isyydestä ja isän tehtävästä lapsen elämässä sekä kuvata isien odotuksia ja kokemuksia NMKY:n isä-lapsi-toiminnasta ja sen hyödyistä isän ja lapsen väliseen suhtee-seen.
Opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla yhteensä kuutta vapaaehtoista NMKY:n isä-lapsi-toiminnassa mukana olevaa isää Tampereen ja Helsingin yksiköistä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina. Haastatteluaineisto käsiteltiin sisällönanalyysiä käyttäen. Opinnäytetyö on laadullinen.
Tulokset osoittivat, että isät kokivat isä-lapsi-toiminnan tarpeellisena ja tärkeä-nä. Perimmäinen syy osallistua isä-lapsi-toimintaan oli saada yhteistä laatuai-kaa lapsen kanssa. Isät nimesivät lapsen tärkeimmiksi tarpeiksi saada van-hemmiltaan aikaa ja huomioita sekä emotionaalista tukea. Isät kokivat, että täy-den huomion antaminen lapselle kiireisessä arjessa oli haastavaa. Isä-lapsi-toiminta koettiin helppona keinona irtautua arjesta yhdessä lapsen kanssa. Valmiiksi järjestetty toiminta auttoi keskittymään lapsen kanssa tekemiseen ja olemiseen täysipainoisesti.
Valtaosa isistä koki oman isyyden selkiytyneen ja vahvistuneen toiminnan myötä. Yhteiset kokemukset lujittivat suhdetta ja edesauttoivat isää ja lasta tutustumaan toisiinsa entistä paremmin. Myös toiminnan sosiaalisuus ja vertaistuki nähtiin tärkeänä sekä isän että lapsen kannalta.
Isät olivat tyytyväisiä isä-lapsi-toiminnan laatuun. Suurin osa isistä näki toimin-nan haasteena sen, että halukkaita osallistujia on enemmän kuin tarjontaa. Isät toivovat lisää pienimuotoisia tapahtumia, jotka olisi helpompi sovittaa kiireiseen arkeen. Tämä mahdollistaisi useimpien halukkaiden mukaanpääsyn.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että isä-lapsi-toiminta tukee isän ja lapsen välistä suhdetta yhteisen ajan ja toiminnan kautta.
Asiasanat: isyys, vanhempi-lapsisuhde, tukeminen, kvalitatiivinen tutkimus
