Tutkimus Näin minä pärjään! -arviointimenetelmän käytöstä oppimisyksikkö Lampussa
Honkanen, Mirjami; Kaartti, Hilla (2019)
Honkanen, Mirjami
Kaartti, Hilla
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522217
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522217
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Lyhty ry:n oppimisyksikkö Lampun kanssa, joka tarjoaa päivä- ja työtoimintaa kehitysvammaisille nuorille. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Näin minä pärjään! -arviointimenetelmään liittyvistä käyttäjäkokemuksista. Arviointimenetelmää käytetään oppimisyksikkö Lampussa apuna asiakkaiden tuen tarpeiden arvioinnissa. Tutkimuskysymykset olivat, miten arviointimenetelmää käytetään oppimisyksikkö Lampussa, millaisia kokemuksia asiakkailla ja työntekijöillä on menetelmästä ja miten sen käyttö edistää asiakasosallisuutta. Opinnäytetyössä tarkastellaan myös kirkon kehitysvammatyötä, sillä seurakuntalaisten osallisuus ja siihen liittyvä saavutettavuus kuuluvat olennaisesti seurakuntatyön kehittämiseen.
Tutkimuksen aineisto koostui neljän oppimisyksikkö Lampun asiakkaan ja neljän työntekijän teemahaastatteluista. Asiakkaiden haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Työntekijöistä kolme osallistui ryhmähaastatteluun ja yksi yksilöhaastatteluun. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Asiakkaat ja työntekijät käyttivät arviointimenetelmää yhdessä oppitunneilla, ja asiakkaat pitivät kahdenkeskisestä ajasta oman ohjaajan kanssa. Arviointimenetelmää käytettiin keskustellen ja konkretisoiden. Asiakkailla oli sekä positiivisia, negatiivisia että neutraaleja kokemuksia sen käytöstä. Arviointimenetelmän todettiin olevan työntekijöille helppokäyttöinen, mutta sekä asiakkaiden että työntekijöiden haastatteluissa korostui, että asiakkaat tarvitsivat paljon työntekijöiden tukea sen käytössä. Tärkeää oli, että työntekijät tunsivat asiakkaat, joiden kanssa menetelmää käyttivät ja osasivat arvioida asiakkaan kykyä ymmärtää arviointimenetelmän kysymyksiä ja vastata niihin. Arviointimenetelmän keskeisiksi ongelmiksi työntekijät nostivat sen työntekijäkeskeisyyden ja sen, ettei se sopinut niiden asiakkaiden käyttöön, jotka eivät osaa lukea, reflektoida omia taitojaan ja ilmaista itseään kirjoittamalla. Tärkeää olisi kehittää menetelmiä niin, että myös vaikeammin vammaiset tulisivat osalliseksi niiden käytöstä.
Tutkimuksen aineisto koostui neljän oppimisyksikkö Lampun asiakkaan ja neljän työntekijän teemahaastatteluista. Asiakkaiden haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Työntekijöistä kolme osallistui ryhmähaastatteluun ja yksi yksilöhaastatteluun. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Asiakkaat ja työntekijät käyttivät arviointimenetelmää yhdessä oppitunneilla, ja asiakkaat pitivät kahdenkeskisestä ajasta oman ohjaajan kanssa. Arviointimenetelmää käytettiin keskustellen ja konkretisoiden. Asiakkailla oli sekä positiivisia, negatiivisia että neutraaleja kokemuksia sen käytöstä. Arviointimenetelmän todettiin olevan työntekijöille helppokäyttöinen, mutta sekä asiakkaiden että työntekijöiden haastatteluissa korostui, että asiakkaat tarvitsivat paljon työntekijöiden tukea sen käytössä. Tärkeää oli, että työntekijät tunsivat asiakkaat, joiden kanssa menetelmää käyttivät ja osasivat arvioida asiakkaan kykyä ymmärtää arviointimenetelmän kysymyksiä ja vastata niihin. Arviointimenetelmän keskeisiksi ongelmiksi työntekijät nostivat sen työntekijäkeskeisyyden ja sen, ettei se sopinut niiden asiakkaiden käyttöön, jotka eivät osaa lukea, reflektoida omia taitojaan ja ilmaista itseään kirjoittamalla. Tärkeää olisi kehittää menetelmiä niin, että myös vaikeammin vammaiset tulisivat osalliseksi niiden käytöstä.