”VILJELE JA VARJELE” : Laadullinen tutkimus kestävän kehityksen kasvatuksesta rippikoulussa
Leijo, Pihla (2019)
Leijo, Pihla
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112221950
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112221950
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Pihla Leijo
”Viljele ja varjele” – Laadullinen tutkimus kestävän kehityksen kasvatuksesta rippikoulussa
59 s., 2 liitettä
Syksy 2019
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto
Sosionomi (AMK), diakoniatyö
Opinnäytetyön tavoite oli toteuttaa laadullinen tutkimus kestävän kehityksen kasvatuksesta rippikoulussa. Tarkoitus oli selvittää, miten kestävän kehityksen kasvatus toteutuu rippikoulussa, miten tärkeänä se koetaan ja millaisia menetelmiä siihen käytetään.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2019. Aineisto koostui viiden evankelisluterilaisen seurakunnan rippikoulutyöntekijän haastattelusta. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Työelämäyhteys toteutui tulosten viemisellä yhden haastatellun seurakuntaan.
Kestävän kehityksen kasvatus näkyy seurakunnissa eri tavoin. Osassa seurakunnista se on rippikoulun läpäisevä teema, kun taas toisissa seurakunnissa aihe tulee esille vaihtelevasti ja työntekijöistä riippuen. Tutkimustuloksiin pohjautuen seurakunnissa on käytössä erilaisia kestävän kehityksen kasvatusmenetelmiä. Aihetta käsittelevien oppituntien lisäksi on käytössä erilaisia toiminnallisia menetelmiä, kuten rastiratoja, pelejä, luontoretkiä ja valokuvausta. Toiminnallisten menetelmien lisäksi keskusteluja ja arjen toimintatapoja, kuten kierrätystä ja materiaalien käyttöä pidettiin toimivina menetelminä.
Haastattelujen perusteella rippikoulutyöntekijät pitivät kestävän kehityksen kasvatusta pääasiassa tärkeänä osana rippikoulua. Sen nähtiin pohjautuvan Raamattuun, Jumalan käskyyn viljellä ja varjella. Kestävän elämäntavan vastuu nähtiin ihmisen tehtäväksi, jota ei voi erottaa rippikoulusta. Konseptina rippikoulu nähtiin tavoittavana väylänä nuorten kestävän kehityksen kasvatukselle. Tämän vuoksi aiheen laatuun tulisi myös panostaa, ja sitä tulisi kehittää muun muassa yhteisen linjauksen ja paremman johtamisen keinoin. Teemaa pidettiin kuitenkin toissijaisena rippikoulun teologisten aiheiden rinnalla.
Asiasanat: kestävä kehitys, kasvatus, rippikoulu
Pihla Leijo
”Viljele ja varjele” – Laadullinen tutkimus kestävän kehityksen kasvatuksesta rippikoulussa
59 s., 2 liitettä
Syksy 2019
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto
Sosionomi (AMK), diakoniatyö
Opinnäytetyön tavoite oli toteuttaa laadullinen tutkimus kestävän kehityksen kasvatuksesta rippikoulussa. Tarkoitus oli selvittää, miten kestävän kehityksen kasvatus toteutuu rippikoulussa, miten tärkeänä se koetaan ja millaisia menetelmiä siihen käytetään.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2019. Aineisto koostui viiden evankelisluterilaisen seurakunnan rippikoulutyöntekijän haastattelusta. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Työelämäyhteys toteutui tulosten viemisellä yhden haastatellun seurakuntaan.
Kestävän kehityksen kasvatus näkyy seurakunnissa eri tavoin. Osassa seurakunnista se on rippikoulun läpäisevä teema, kun taas toisissa seurakunnissa aihe tulee esille vaihtelevasti ja työntekijöistä riippuen. Tutkimustuloksiin pohjautuen seurakunnissa on käytössä erilaisia kestävän kehityksen kasvatusmenetelmiä. Aihetta käsittelevien oppituntien lisäksi on käytössä erilaisia toiminnallisia menetelmiä, kuten rastiratoja, pelejä, luontoretkiä ja valokuvausta. Toiminnallisten menetelmien lisäksi keskusteluja ja arjen toimintatapoja, kuten kierrätystä ja materiaalien käyttöä pidettiin toimivina menetelminä.
Haastattelujen perusteella rippikoulutyöntekijät pitivät kestävän kehityksen kasvatusta pääasiassa tärkeänä osana rippikoulua. Sen nähtiin pohjautuvan Raamattuun, Jumalan käskyyn viljellä ja varjella. Kestävän elämäntavan vastuu nähtiin ihmisen tehtäväksi, jota ei voi erottaa rippikoulusta. Konseptina rippikoulu nähtiin tavoittavana väylänä nuorten kestävän kehityksen kasvatukselle. Tämän vuoksi aiheen laatuun tulisi myös panostaa, ja sitä tulisi kehittää muun muassa yhteisen linjauksen ja paremman johtamisen keinoin. Teemaa pidettiin kuitenkin toissijaisena rippikoulun teologisten aiheiden rinnalla.
Asiasanat: kestävä kehitys, kasvatus, rippikoulu