Sosiaalialan ammattilaisten työurat – kysely Talentian jäsenistölle
Rauma, Jenni (2019)
Rauma, Jenni
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522194
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian pidempään sosiaalialla työskennelleiden jäsenten työurat ovat. Työuria jäsennettiin kytkemällä sosiaalialan ammattilaisten työmarkkinatilanne, ammatillinen osaaminen, ura-ankkurit, uraliikkuvuus ja uramenestys työuriin. Työuria tarkasteltiin lisäksi yhteiskunnallisessa ja uramallien viitekehyksessä.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin Talentian kanssa Webropol-kyselyllä. Kyselyn kohdejoukkona olivat Talentian jäsenet, jotka olivat suorittaneet nykyisen tutkintonsa aikaisintaan viisi vuotta sitten eivätkä olleet vielä jääneet vanhuuseläkkeelle (N= 10 197). Kyselyyn vastasi 819, ja lopulliseen aineistoon rajattiin lopulta 809 vastaajan vastaukset (vastausprosentti 7,9).
Aineisto luokiteltiin seitsemään taustakoulutusluokkaan viimeksi suoritetun tutkinnon perusteella. Määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin. Aineiston pohjalta tehtiin päätelmiä laajemmin Talentian jäsenistön ja sosiaalialan ammattilaisten työurista, kun siihen yleistettävyyden näkökulmasta oli mahdollisuuksia.
Tulosten pohjalta sosiaalialan ammattilaisten työmarkkinatilanne kuvautui hyvänä ja vakaana. Matalaa ansiotasoa pidettiin työmarkkinatilanteen epäkohtana. Lisäksi työn liiallinen määrä, työn raskas henkinen kuorma ja työn puutteellinen johtaminen heikensivät työoloja. Sosiaalialan ammattilaisten uraliikkuvuus oli kohtalaista. Akateeminen koulutus ja ylempi ammattikorkeakoulutus käynnistivät uraliikkuvuutta.
Sosiaalialan ammattilaiset olivat hyvin koulutusmyönteisiä. Kuitenkin suurin osa sosiaalialan ammattilaisista oli tyytymättömiä suorittamaansa ylimpään tutkintoon. Lisäksi lähes kaikki akateemisen koulutuksen saaneet katsoivat, ettei tutkinto-opiskelu ollut kehittänyt riittävästi vuorovaikutusosaamista, joka oli tärkein työelämävalmius työuran näkökulmasta.
Tulokset osoittivat, että sosiaalialan ammattilaisten työuria motivoi ensisijaisesti elämän alueiden tasapaino. He olivat kiinnostuneita sovittamaan yhteen työtä, perhe-elämää ja vapaa-aikaa. Tulosten perusteella todettiin, että sosiaalialan ammattilaisten objektiivinen uramenestys oli heikkoa. Sen sijaan subjektiivinen uramenestys oli varsin vahvaa - sosiaalialan ammattilaiset olivat varsin tyytyväisiä työuraansa ja työhönsä.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin Talentian kanssa Webropol-kyselyllä. Kyselyn kohdejoukkona olivat Talentian jäsenet, jotka olivat suorittaneet nykyisen tutkintonsa aikaisintaan viisi vuotta sitten eivätkä olleet vielä jääneet vanhuuseläkkeelle (N= 10 197). Kyselyyn vastasi 819, ja lopulliseen aineistoon rajattiin lopulta 809 vastaajan vastaukset (vastausprosentti 7,9).
Aineisto luokiteltiin seitsemään taustakoulutusluokkaan viimeksi suoritetun tutkinnon perusteella. Määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin. Aineiston pohjalta tehtiin päätelmiä laajemmin Talentian jäsenistön ja sosiaalialan ammattilaisten työurista, kun siihen yleistettävyyden näkökulmasta oli mahdollisuuksia.
Tulosten pohjalta sosiaalialan ammattilaisten työmarkkinatilanne kuvautui hyvänä ja vakaana. Matalaa ansiotasoa pidettiin työmarkkinatilanteen epäkohtana. Lisäksi työn liiallinen määrä, työn raskas henkinen kuorma ja työn puutteellinen johtaminen heikensivät työoloja. Sosiaalialan ammattilaisten uraliikkuvuus oli kohtalaista. Akateeminen koulutus ja ylempi ammattikorkeakoulutus käynnistivät uraliikkuvuutta.
Sosiaalialan ammattilaiset olivat hyvin koulutusmyönteisiä. Kuitenkin suurin osa sosiaalialan ammattilaisista oli tyytymättömiä suorittamaansa ylimpään tutkintoon. Lisäksi lähes kaikki akateemisen koulutuksen saaneet katsoivat, ettei tutkinto-opiskelu ollut kehittänyt riittävästi vuorovaikutusosaamista, joka oli tärkein työelämävalmius työuran näkökulmasta.
Tulokset osoittivat, että sosiaalialan ammattilaisten työuria motivoi ensisijaisesti elämän alueiden tasapaino. He olivat kiinnostuneita sovittamaan yhteen työtä, perhe-elämää ja vapaa-aikaa. Tulosten perusteella todettiin, että sosiaalialan ammattilaisten objektiivinen uramenestys oli heikkoa. Sen sijaan subjektiivinen uramenestys oli varsin vahvaa - sosiaalialan ammattilaiset olivat varsin tyytyväisiä työuraansa ja työhönsä.