Transsukupuolisten naisten kokemuksia sukupuolenkorjausprosessista
Vestaja, Mi; Vainio, Tuuli; Suikki, Julia (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522270
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522270
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme toteutui yhteistyössä Sexpo-säätiön kanssa, jonka toiminta pohjautuu seksuaalista hyvinvointia edistävään työhön yksilö- ja yhteiskuntatasolla. Lisäksi Sexpo kouluttaa kliinisen seksologian ammattilaisia. Opinnäytetyömme tutkimuksen kohteena olivat sukupuolidysforiaa eli sukupuoliristiriitaa kokevien transsukupuoliseksi itsensä kokevien naisten sukupuolenkorjaushoito Suomessa. Opinnäytetyömme tavoite oli antaa ääni heidän kokemuksilleen.
Tutkimuskysymyksinä olivat: Millaista on asiakkaan kohtaaminen terveydenhuollon ammattilaisten osalta sukupuolenkorjausprosessin aikana ja kohdataanko yksilön tarpeet?
Opinnäytetyön kyselyn aineiston keräsimme puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Kysely testattiin yhteistyössä Sexpon kanssa ennen julkaisemista. Kysely toteutui internetpohjaisena ja oli auki viisi viikkoa. Kyselyyn vastasi 20 sukupuolenkorjausprosessin piirissä olevaa tai prosessin läpikäynyttä naista.
Vastaukset olivat hyvinkin laajoja ja henkilökohtaisia. Nykyinen translaki koettiin sisällöltään vanhentuneena ja riittämättömänä. Myös lisääntyneet lähetemäärät transpoliklinikalla ja siitä aiheutunut prosessin pitkittyminen nousivat vastauksissa esiin. Naiseuden määritelmä koettiin kapeana ja stereotyyppisenä. Hormonihoitojen seurannan ja saatujen hormonihoitojen riittävyys nousivat vastauksissa epäkohtina esiin. Transtukipisteen tarjoama vertaistuki oli ollut monelle vastaajalle ensimmäinen askel ja tärkeä saatu tuki sukupuolenkorjausprosessissa.
Vastausten perusteella on tärkeää, että jatkossa hoitohenkilökunnan kohtaamistaidot, osaaminen ja tietämys koskien transsukupuolisuutta tulisi olla vielä nykyistä parempaa. Kritiikistä ja kehitysehdotuksista huolimatta yksikään kyselyyn vastaajista ei katunut prosessiin lähtemistä.
Tutkimuskysymyksinä olivat: Millaista on asiakkaan kohtaaminen terveydenhuollon ammattilaisten osalta sukupuolenkorjausprosessin aikana ja kohdataanko yksilön tarpeet?
Opinnäytetyön kyselyn aineiston keräsimme puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Kysely testattiin yhteistyössä Sexpon kanssa ennen julkaisemista. Kysely toteutui internetpohjaisena ja oli auki viisi viikkoa. Kyselyyn vastasi 20 sukupuolenkorjausprosessin piirissä olevaa tai prosessin läpikäynyttä naista.
Vastaukset olivat hyvinkin laajoja ja henkilökohtaisia. Nykyinen translaki koettiin sisällöltään vanhentuneena ja riittämättömänä. Myös lisääntyneet lähetemäärät transpoliklinikalla ja siitä aiheutunut prosessin pitkittyminen nousivat vastauksissa esiin. Naiseuden määritelmä koettiin kapeana ja stereotyyppisenä. Hormonihoitojen seurannan ja saatujen hormonihoitojen riittävyys nousivat vastauksissa epäkohtina esiin. Transtukipisteen tarjoama vertaistuki oli ollut monelle vastaajalle ensimmäinen askel ja tärkeä saatu tuki sukupuolenkorjausprosessissa.
Vastausten perusteella on tärkeää, että jatkossa hoitohenkilökunnan kohtaamistaidot, osaaminen ja tietämys koskien transsukupuolisuutta tulisi olla vielä nykyistä parempaa. Kritiikistä ja kehitysehdotuksista huolimatta yksikään kyselyyn vastaajista ei katunut prosessiin lähtemistä.