Turvakodin jälkeiset avopalvelutarpeet
Lindqvist, Sanna (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522162
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522162
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Sanna Lindqvist
Turvakodin jälkeiset avopalvelutarpeet. 54s.
Marraskuu, 2019
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Arvo- ja yhteisölähtöinen työn kehittäminen
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä eteläsuomalaisen turvakodin kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa turvakodissa asuneiden henkilöiden kokemuksia turvakotijakson jälkeisestä tuesta. Minkälaista tukea turvakotijakson jälkeen on tarvittu ja mistä apua on haettu. Minkälaiset avopalveluiden työmuodot tukevat selviytymistä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin verkkokyselyllä ja ryhmähaastattelumuotoisesti asiakasraadissa syyskuussa 2019.
Kyselylomake jakaantuvat seitsemään eri teema-alueeseen: tuen tarve turvakotijakson jälkeen, turvakotijakson jälkeen käytetyt palvelut, kokemukset avun hakemisesta, selviytymistä tukevat työmuodot, teemat ja aiheet, joista tarvitaan tietoa turvakotijakson jälkeen, eron jälkeinen väkivalta ja kokemukset saadusta tuesta. Asiakasraati toteutettiin ryhmäkeskusteluna. Sähköiseen kyselyyn vastasi 6 henkilöä. Sähköisen kyselyn lisäksi järjestettiin asiakasraati, johon osallistui 3 henkilöä.
Opinnäytetyöraportin teoreettinen viitekehys käsittelee lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä, eron jälkeistä väkivaltaa ja lähisuhdeväkivallasta selviytymistä. Tutkimustuloksista nousee esiin, että palveluita on käytetty monipuolisesti turvakotijakson jälkeen. Oikean palvelun löytyminen on koettu ajoittain vaikeana ja raskaana. Vastaajat olisivat kaivanneet eropalveluita väkivaltaisesta suhteesta eronneille. Lisäksi nousi toive matalankynnyksen palveluista ja palvelusta, jossa otetaan vastuu väkivallan uhrin ja uhrin lasten turvakodin jälkeisestä ohjauksesta ja hoidosta. Avun saaminen lapsille oli erityisen tärkeää ja tuloksista nouseekin tarve lapsille suunnatuista palveluista sekä tuki vanhemmuuteen. Tulosten mukaan vertaistukiryhmät työmuotona tukisivat turvakodilta muuttaneen henkilön selviytymistä. Lähes kaikilla vastaajista väkivalta oli jatkunut erosta huolimatta. Vastaajien mukaan tuen tulisi jatkua saumattomana turvakodilta muuttamisen jälkeen ja tuen tulisi olla pitkäkestoista.
Kehittämisehdotuksina on palveluketjun luominen turvakodista muuttaneille henkilöille, aikuisille ja lapsille. Yksinjäämisen ehkäiseminen järjestämällä jälkiseurantaa ja vertaistukiryhmiä. Esitteen laatiminen, jossa on kootusti tiedot eri palveluista.
Asiasanat: lähisuhdeväkivalta, eron jälkeinen väkivalta, selviytyminen
Sanna Lindqvist
Turvakodin jälkeiset avopalvelutarpeet. 54s.
Marraskuu, 2019
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Arvo- ja yhteisölähtöinen työn kehittäminen
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä eteläsuomalaisen turvakodin kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa turvakodissa asuneiden henkilöiden kokemuksia turvakotijakson jälkeisestä tuesta. Minkälaista tukea turvakotijakson jälkeen on tarvittu ja mistä apua on haettu. Minkälaiset avopalveluiden työmuodot tukevat selviytymistä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin verkkokyselyllä ja ryhmähaastattelumuotoisesti asiakasraadissa syyskuussa 2019.
Kyselylomake jakaantuvat seitsemään eri teema-alueeseen: tuen tarve turvakotijakson jälkeen, turvakotijakson jälkeen käytetyt palvelut, kokemukset avun hakemisesta, selviytymistä tukevat työmuodot, teemat ja aiheet, joista tarvitaan tietoa turvakotijakson jälkeen, eron jälkeinen väkivalta ja kokemukset saadusta tuesta. Asiakasraati toteutettiin ryhmäkeskusteluna. Sähköiseen kyselyyn vastasi 6 henkilöä. Sähköisen kyselyn lisäksi järjestettiin asiakasraati, johon osallistui 3 henkilöä.
Opinnäytetyöraportin teoreettinen viitekehys käsittelee lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä, eron jälkeistä väkivaltaa ja lähisuhdeväkivallasta selviytymistä. Tutkimustuloksista nousee esiin, että palveluita on käytetty monipuolisesti turvakotijakson jälkeen. Oikean palvelun löytyminen on koettu ajoittain vaikeana ja raskaana. Vastaajat olisivat kaivanneet eropalveluita väkivaltaisesta suhteesta eronneille. Lisäksi nousi toive matalankynnyksen palveluista ja palvelusta, jossa otetaan vastuu väkivallan uhrin ja uhrin lasten turvakodin jälkeisestä ohjauksesta ja hoidosta. Avun saaminen lapsille oli erityisen tärkeää ja tuloksista nouseekin tarve lapsille suunnatuista palveluista sekä tuki vanhemmuuteen. Tulosten mukaan vertaistukiryhmät työmuotona tukisivat turvakodilta muuttaneen henkilön selviytymistä. Lähes kaikilla vastaajista väkivalta oli jatkunut erosta huolimatta. Vastaajien mukaan tuen tulisi jatkua saumattomana turvakodilta muuttamisen jälkeen ja tuen tulisi olla pitkäkestoista.
Kehittämisehdotuksina on palveluketjun luominen turvakodista muuttaneille henkilöille, aikuisille ja lapsille. Yksinjäämisen ehkäiseminen järjestämällä jälkiseurantaa ja vertaistukiryhmiä. Esitteen laatiminen, jossa on kootusti tiedot eri palveluista.
Asiasanat: lähisuhdeväkivalta, eron jälkeinen väkivalta, selviytyminen