Kun palvelujärjestelmä sulkee ulos : Tukialus-hankkeen etsivä ja jalkautuva työ päihteiden käyttäjien tukena

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin päihteitä käyttävien ihmisten ja Tukialus-hankkeen työntekijöiden kokemuksia Tukialus-hankkeen etsivästä ja jalkautuvasta päihdetyöstä. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia tarpeita Tukialus-hankkeen kohtaamilla päihteiden käyttäjillä on ja miten heidän parissaan tehtävää työtä voitaisiin kehittää. Opinnäytetyön avulla saatiin myös arvokasta tietoa etsivästä ja jalkautuvasta päihdetyöstä ammatillisena työmenetelmänä. Aihetta on aiemmin tutkittu Suomessa vain vähän.

Laadullisen opinnäytetyön aineisto koostui kaduilla päihteitä käyttävien ihmisten yksilöhaastatteluista, Tukialus-hankkeen työntekijöiden ryhmähaastattelusta sekä opinnäytetyön tekijöiden kirjoittamista kenttäpäiväkirjoista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja kenttäpäiväkirjat muodostuivat osallistuvan havainnoinnin pohjalta. Saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että päihteitä käyttävillä ihmisillä oli vain positiivisia kokemuksia Tukialus-hankkeen työstä ja he olivat kiitollisia Tukialuksen työntekijöille saamastaan avusta. Merkityksellisinä Tukialuksen työssä pidettiin työntekijöiden aitoutta, inhimillistä työotetta ja arvostavaa kohtaamista. Tärkeäksi koettiin myös työntekijöiden jalkautuminen kaduille ja siellä tehtävä haittoja vähentävä työ. Myös Tukialuksen työntekijät kokivat tekevänsä arvokasta työtä päihteiden käyttäjien keskuudessa tukiessaan heitä palveluihin hakeutumisessa sekä saadessaan tietoa kohderyhmän tarpeista. Tulosten mukaan tärkeänä pidettiin myös päihdesairauden luonteen ymmärtämistä. Keskeisinä tuloksina näyttäytyivät etsivän päihdetyön tarpeellisuus sekä nykyisen palvelujärjestelmän muutostarve. Tuloksissa ilmeni lisäksi useita kehittämisehdotuksia sosiaali- ja terveyspalveluille.

Keskeisimpinä johtopäätöksinä voidaan pitää palvelujärjestelmän toimimattomuutta ja tarpeisiin vastaamattomuutta päihteiden käyttäjien kohdalla. Tähän vaikuttavat osaltaan palvelujärjestelmän rakenteet sekä negatiiviset asenteet päihteiden käyttäjiä kohtaan. Lisäksi tulokset osoittavat haittoja vähentävän työn toteuttamisen olevan osittain riittämätöntä palvelujärjestelmässä. Tulosten perusteella etsivän päihdetyön olisi tarpeellista ja perusteltua olla pysyvä osa palvelujärjestelmää. Tukialus-hankkeen toteuttamaa etsivää päihdetyötä voidaan pitää hyvänä käytäntönä. Opinnäytetyön tuloksissa ilmeneviä etsivän työn toteuttamisen ja palvelujen kehittämisen mahdollisuuksia tulisi tarkastella yhteiskunnassa laajemmin.

The aim of this study was to find out how the clients and the employees of the project Tukialus experience outreach work for substance abusers in the streets of Helsinki. The other goal was to investigate substance abusers’ needs and to produce development ideas for the project as well as the social and health services in general. The subject has not been studied in Finland before.

The study was qualitative. The material was collected by participant observation and by interviewing the staff members and the clients of the project by using a theme interview as a method. Staff members were interviewed in a group interview session, and the clients were interviewed individually. The material was analysed by material-based content analysis.

The findings show that the clients had only positive experiences of the project’s work, and they were grateful for the help they had received. Genuineness, appreciative encounters and humane work methods were mentioned to be significant in the work of Tukialus. Harm reduction work in the streets was also crucial to the clients. The employees found their job meaningful because of the support they are available to provide for the substance abusers in their endeavours of reaching the services and information needed. Understanding substance addiction as an illness was a major outcome. Need for the outreach work for substance abusers and the necessity of change in the current social and health care system was also a result of the study. The study gave several development ideas for the services as well.

As a conclusion, the availability of the services was found challenging, and the system does not respond to the needs of substance abusers. The problem seems to be in the structures of the services and on the attitudes towards drug users. Harm reduction work also seems deficient. Outreach substance abuse work seems to be a justifiable part of the service system. The work done in the project Tukialus can be seen as a good practice. Possibilities of organizing outreach work more extensively and developing social and health care services in the society should be considered.