Diakoniatyöntekijöiden valmiudet kriisissä olevan asiakkaan kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea kriisitilanteissa tarvitaan sekä kuvata diakoniatyöntekijän erityisosaamista ja valmiuksia kohdata kriisissä olevaa asiakasta kokonaisvaltaisesti. Tavoitteena oli tutkia haastattelututkimuksen avulla diakoniatyöntekijöiden kokemuksia erityisosaamisestaan ja valmiuksistaan sekä kokonaisvaltaisen kohtaamisen elementtien ilmenemisestä ja toteutumisesta kohtaamisissa kriisissä olevan asiakkaan kanssa.

Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen ja näkökulmamme fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla Mikkelin ja Lapuan hiippakunnan alueella Jyväskylän seurakunnassa ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa. Kohderyhmänä oli diakoniatyöntekijät, jotka ovat työskennelleet diakoniatyössä vähintään viisi vuotta ja kohdanneet kriisissä olevia asiakkaita. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä kuutta diakoniatyöntekijää, kolmea molemmista seurakunnista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen.

Tuloksista kävi ilmi, että diakoniatyöntekijät kokivat omaavansa valmiuksia kriisissä olevan asiakkaan kohtaamiseen. Nämä valmiudet ovat henkilökohtaisia ominaisuuksia, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriisityön osaamista ja hengellisen työn osaamista. Haastateltavien mukaan hengellisyydellä on erityinen merkitys kohtaamisissa sekä kriisissä olevalle asiakkaalle että työntekijälle itselleen. Kokonaisvaltaisen kohtaamisen elementit tunnistettiin ja kuvattiin monin tavoin kohtaamisissa. Kohtaamisen elementit ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, ilmenevät ja toteutuvat monin eri tavoin asiakkaan ja tilanteen tarpeista käsin.

Opinnäytetyö toi esille diakoniatyöntekijän asiantuntijuuden vastata kriisissä olevan asiakkaan tuen tarpeisiin. Diakoniatyöntekijällä on valmiudet kohdata kriisissä oleva asiakas kokonaisvaltaisesti. Kohtaaminen rakkaudellisessa vuorovaikutuksessa ja hengellisyys ovat diakoniatyöntekijän erityistä osaamista. Työ avasi myös kokonaisvaltaisen kohtaamisen olemusta asiakastyössä. Opinnäytetyöllämme tuotettua tietoa voidaan hyödyntää sosiaalialan ja kirkon työssä ja opinnoissa.

The purpose of this thesis was to find out what kind of support is needed in crisis situations and to describe the specific skills and required expertise of a deacon to be able to encounter a client in crisis in a holistic way. Secondly, the aim was to examine deacons' experiences of their skills and expertise while encountering a client in crisis. The aim was to find out how the diaconal workers see elements of holistic encounters manifest themselves while interacting with a client in crisis.

In order to investigate the research problems, a semi-structured interview and qualitative methods were utilized highlighting the phenomenological hermeneutic point of view. The authors conducted the interviews with the Mikkeli and Lapua dioceses in the Jyväskylä parish and the Mikkeli Cathedral parish. The sample group consisted of six deacons with a minimum of five years of work experience in first-hand encounters with clients in crisis. A qualitative content analysis was used to analyze the interviews.

The major results showed that deacons felt capable of dealing with a client in crisis. These capabilities include personal attributes, collaboration and interaction skills, crisis management skills and spiritual work skills. According to the interviewees, spirituality plays a special role in the encounters both for the client in crisis and for the deacons themselves. The elements of the holistic encounter were identified and described in many ways in the encounter. The elements of encounter are connected to each other and come up in many ways depending on the needs of the client and the situation.

The results of this thesis indicate that the expertise of deacons respond to the support needs of the client in crisis. It can be concluded that deacons have acquirements to encounter a client in crisis in a holistic way. This study gives the authors knowledge about the specific skills of deacons practicing encounters with clients in crisis. It also sheds light on the content of holistic encounter in diaconal work. It can be said that the genuine empathic interaction and spirituality play a major role in encounters. The outcome of this research may be useful in the future social work and can be recommended to diaconal work and studies.