Erityislapsen omaishoitajan kokemuksia arjen ristiaallokossa : kehitysvammaisen lapsen perheen arjen tukeminen
Lindqvist, Lea (2011)
Lindqvist, Lea
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815850
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815850
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Lindqvist, Lea. Erityislapsen omaishoitajan kokemuksia arjen ristiaallokossa – Kehitys-vammaisen lapsen perheen arjen tukeminen. Diak, Etelä, Helsinki, Syksy 2011, 80 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomin tut-kinto (AMK).
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata kehitysvammaisten lasten perheiden tuen muo-toja ja tarvetta ja niiden vaikutusta perheiden elämään. Lisäksi olen halunnut tuoda esille omaishoitajan arjessa jaksamista heidän kokemustensa pohjalta. Tavoitteenani oli tuottaa omaishoidon ohjaajille tietoa, joka hyödyttäisi heidän työtään ja omaishoitoa voitaisiin kehittää myös kehitysvammaista lasta hoitavien omaishoitajien tukemiseksi. Tavoitteena oli saada perheiden ääni kuuluviin ja viedä viestiä eteenpäin tarvittavien palvelujen kehittämiseksi. Kohderyhmänä ovat omaishoidossa kehitysvammaista, alle 15-vuotiasta lasta hoitavat perheet Vantaalla. Opinnäytetyöni taustalla on Bronfenbrennerin ekologinen teoria ja Gallimoren ekokulttuurinen näkemys, joissa huomioidaan ihmisen ympäristö ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.
Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla neljää omaishoitajana toimivaa äitiä keväällä 2011. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna ja aineiston analysointi tehtiin aineisto-lähtöisellä sisällönanalyysilla. Haastattelussa oli kolme pääteemaa: Millainen on perhei-den epävirallinen ja virallinen tukiverkosto ja millaisia ovat omaishoitajien saadut ko-kemukset tuesta sekä palveluista.
Tutkimustulosten mukaan sosiaalisen ympäristön esimerkiksi lähisukulaisten, vertais-perheiden ja lasta hoitavien tahojen tuella on huomattava vaikutus heidän selviytymisel-leen arjestaan. Osalla äideistä oli suuri tuen tarve ja paljon ongelmia lapsen kasvatuk-sessa. Nämä äidit olivat myös hyvin uupuneita ja oman elämänhallinnan tuntu oli heik-koa. Konkreettisen ja käytännönläheisen avun ja tuen tarve ja kehittäminen korostui hoitajien antamissa haastatteluissa. Kun lähiympäristön tuki on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan korostuu yhteiskunnan antaman tuen merkitys. Selviytymisen kokemukset, varmuus riittävästä perusturvasta ja palveluista, perheiden voimavarat sekä sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä perheen selviytymistä edistäviä tekijöitä. Tarvitaan oikein kohden-nettua ja oikea-aikaista tukea. Erilaisten vaihtoehtojen tarjoamista sijaishoidon järjestä-miseksi olisi parannettava, kuten perhehoidon, tukiperheiden ja kotipalvelun mahdolli-suutta järjestää sijaishoitoa. Sosiaalityön tarve korostui haastattelemissani perheissä. Kun omaishoitaja tuo esille huolensa omasta ja perheensä jaksamisesta ja selviytymisestä, olisi tärkeää puuttua huoleen varhain, jotta esimerkiksi koko perhettä voitaisiin auttaa ennaltaehkäisevästi. Yhteisötyössä sosiaalityöntekijät ja muut sosiaalialan ammattilaiset voisivat auttaa perheitä lisäämään heidän hyvinvointiaan ja luomaan verkostoja eri hallinnonalojen virkamiesten sekä järjestöjen ja muiden tahojen kesken. Palvelujärjes-telmä on sektoroitunut ja erikoistunut, ihmisten elämä ei.
Asiasanat: omaishoitajat, lapset, perheet, omaishoito, kehitysvammaisuus, arki, tukeminen, tukimuodot, palvelut, sosiaalipalvelut, sosiaalinen tuki
Lindqvist, Lea. Erityislapsen omaishoitajan kokemuksia arjen ristiaallokossa – Kehitys-vammaisen lapsen perheen arjen tukeminen. Diak, Etelä, Helsinki, Syksy 2011, 80 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomin tut-kinto (AMK).
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata kehitysvammaisten lasten perheiden tuen muo-toja ja tarvetta ja niiden vaikutusta perheiden elämään. Lisäksi olen halunnut tuoda esille omaishoitajan arjessa jaksamista heidän kokemustensa pohjalta. Tavoitteenani oli tuottaa omaishoidon ohjaajille tietoa, joka hyödyttäisi heidän työtään ja omaishoitoa voitaisiin kehittää myös kehitysvammaista lasta hoitavien omaishoitajien tukemiseksi. Tavoitteena oli saada perheiden ääni kuuluviin ja viedä viestiä eteenpäin tarvittavien palvelujen kehittämiseksi. Kohderyhmänä ovat omaishoidossa kehitysvammaista, alle 15-vuotiasta lasta hoitavat perheet Vantaalla. Opinnäytetyöni taustalla on Bronfenbrennerin ekologinen teoria ja Gallimoren ekokulttuurinen näkemys, joissa huomioidaan ihmisen ympäristö ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.
Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla neljää omaishoitajana toimivaa äitiä keväällä 2011. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna ja aineiston analysointi tehtiin aineisto-lähtöisellä sisällönanalyysilla. Haastattelussa oli kolme pääteemaa: Millainen on perhei-den epävirallinen ja virallinen tukiverkosto ja millaisia ovat omaishoitajien saadut ko-kemukset tuesta sekä palveluista.
Tutkimustulosten mukaan sosiaalisen ympäristön esimerkiksi lähisukulaisten, vertais-perheiden ja lasta hoitavien tahojen tuella on huomattava vaikutus heidän selviytymisel-leen arjestaan. Osalla äideistä oli suuri tuen tarve ja paljon ongelmia lapsen kasvatuk-sessa. Nämä äidit olivat myös hyvin uupuneita ja oman elämänhallinnan tuntu oli heik-koa. Konkreettisen ja käytännönläheisen avun ja tuen tarve ja kehittäminen korostui hoitajien antamissa haastatteluissa. Kun lähiympäristön tuki on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan korostuu yhteiskunnan antaman tuen merkitys. Selviytymisen kokemukset, varmuus riittävästä perusturvasta ja palveluista, perheiden voimavarat sekä sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä perheen selviytymistä edistäviä tekijöitä. Tarvitaan oikein kohden-nettua ja oikea-aikaista tukea. Erilaisten vaihtoehtojen tarjoamista sijaishoidon järjestä-miseksi olisi parannettava, kuten perhehoidon, tukiperheiden ja kotipalvelun mahdolli-suutta järjestää sijaishoitoa. Sosiaalityön tarve korostui haastattelemissani perheissä. Kun omaishoitaja tuo esille huolensa omasta ja perheensä jaksamisesta ja selviytymisestä, olisi tärkeää puuttua huoleen varhain, jotta esimerkiksi koko perhettä voitaisiin auttaa ennaltaehkäisevästi. Yhteisötyössä sosiaalityöntekijät ja muut sosiaalialan ammattilaiset voisivat auttaa perheitä lisäämään heidän hyvinvointiaan ja luomaan verkostoja eri hallinnonalojen virkamiesten sekä järjestöjen ja muiden tahojen kesken. Palvelujärjes-telmä on sektoroitunut ja erikoistunut, ihmisten elämä ei.
Asiasanat: omaishoitajat, lapset, perheet, omaishoito, kehitysvammaisuus, arki, tukeminen, tukimuodot, palvelut, sosiaalipalvelut, sosiaalinen tuki