Lanka ja rukousnauha- hengellisyys hoitotyössä.
Ahvonen, Senja (2011)
Ahvonen, Senja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111814778
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111814778
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite oli kartoittaa, miten ihmisen hengellisyys ymmärretään ja nähdään hoitotyössä. Hoitajien näkökulmasta tutkittiin ammatillista valmiutta kohdata potilaan hengellisiä tarpeita ja sitä, miten uskontojen monimuotoisuus nähdään osana tulevaisuuden hoitotyötä.
Potilaan näkökulmasta hengellisyyttä tarkasteltiin ihmisen kokonaisuuteen kuuluvana alueena ja pyrittiin määrittelemään, tulevatko heidän hengelliset tarpeensa kohdatuksi.
Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto koottiin haastattelemalla teemahaastattelulla hoitajia sekä potilaita pitkäaikaista laitoshoitoa tarjoavassa sairaalassa. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa ilmenee, että potilaiden hengellisyys on paljolti omaehtoista ja itsestään huolta pitävää. Sairaalan tarjoamat hartaushetket koettiin riittäviksi. Noin puolet haastatelluista potilaista eivät aktiivisesti etsi hengellisyyttä tai Jumalaa. Hoitajien kyky nähdä potilaan hengelliset tarpeet olivat sidoksissa heidän omaan hengelliseen herkkyyteensä. Monien eri uskontojen kohtaamiseen he eivät kokeneet olevansa valmiita, mutta he tiesivät, mistä tietoa voidaan etsiä. Hengellisen hoitotyön osuus koulutuksessa nähtiin liian suppeana. Tulokset vastaavat aiemmin tehtyjä tutkimuksia.
Tutkimustulos haastaa meidät etsimään sosiaalista solidaarisuutta ja ihmisyyden yhteistä kieltä. Tien siihen osoittaa apostoli Paavali korinttolaiskirjeessä ylistämällä rakkauden kaikkein olennaisimmaksi.
Potilaan näkökulmasta hengellisyyttä tarkasteltiin ihmisen kokonaisuuteen kuuluvana alueena ja pyrittiin määrittelemään, tulevatko heidän hengelliset tarpeensa kohdatuksi.
Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto koottiin haastattelemalla teemahaastattelulla hoitajia sekä potilaita pitkäaikaista laitoshoitoa tarjoavassa sairaalassa. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa ilmenee, että potilaiden hengellisyys on paljolti omaehtoista ja itsestään huolta pitävää. Sairaalan tarjoamat hartaushetket koettiin riittäviksi. Noin puolet haastatelluista potilaista eivät aktiivisesti etsi hengellisyyttä tai Jumalaa. Hoitajien kyky nähdä potilaan hengelliset tarpeet olivat sidoksissa heidän omaan hengelliseen herkkyyteensä. Monien eri uskontojen kohtaamiseen he eivät kokeneet olevansa valmiita, mutta he tiesivät, mistä tietoa voidaan etsiä. Hengellisen hoitotyön osuus koulutuksessa nähtiin liian suppeana. Tulokset vastaavat aiemmin tehtyjä tutkimuksia.
Tutkimustulos haastaa meidät etsimään sosiaalista solidaarisuutta ja ihmisyyden yhteistä kieltä. Tien siihen osoittaa apostoli Paavali korinttolaiskirjeessä ylistämällä rakkauden kaikkein olennaisimmaksi.