JONOSSA - Selvitys tuen tarpeesta korvaushoitojonon aikana
Niininen, Hennariikka; Uusiniemi, Jenni (2011)
Niininen, Hennariikka
Uusiniemi, Jenni
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815838
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815838
Tiivistelmä
Niininen Hennariikka & Uusiniemi Jenni. Jonossa – selvitys tuen tarpeesta korvaushoitojonon aikana. Järvenpää, syksy 2011, 79 sivua, 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Jonot korvaushoitoon ovat pitkät, eikä jonotusaikana ole tarjolla juuri mitään palveluita. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea korvaushoidossa olevat olisivat kaivanneet jonotusaikana ja millaista tukea jonotusajalle olisi mahdollista tarjota. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Vantaan H-klinikan eli huumehoitoklinikan kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin myös miten diakoniatyö voisi vastata jononaikaisen tuen ongelmaan.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin kyselyillä. Kyselyihin vastasi yhdeksän H-klinikan korvaushoitoasiakasta, seitsemän H-klinikan työntekijää ja neljä Vantaan seurakuntien diakonia. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimustuloksista ilmeni, että korvaushoitoasiakkaiden ja työntekijöiden näkemykset tuen tarpeesta jonon aikana eroavat suuresti. Työntekijät kertoivat jonotuksen aikana olevan tarjolla monenlaisia palveluita, kuten ryhmätoimintaa, tapaamisia ja akupunktiota. Asiakkaille oli kuitenkin tarjottu jonotusaikana vain sairaanhoitajatapaamisia, eikä tuki ollut riittävää. Asiakkaat olisivat kaivanneet jonotusaikana muun muassa keskusteluapua, vertaistukea ja enemmän tietoa. Työntekijät uskoivat asiakkaiden tarvitsevan apua käytännön asioiden hoidossa, keinoja ja neuvoja huumeidenkäytön lopettamiseen, vertaistukea sekä tietoa. Jononaikaista hoitoa pyritään kehittämään H-klinikalla jatkuvasti.
Seurakunnissa ei juurikaan tehdä erillistä huumetyötä, vaan huumeriippuvaisia kohdataan kaikessa seurakunnan toiminnassa. Diakonit korostivat vastauksissaan kuuntelun ja rinnalla kulkemisen merkitystä. Diakoniatyö voisi vastata tuen tarpeeseen tarjoamalla keskusteluapua sitä haluaville ja laajentamalla yhteistyötä eri päihdepalveluiden kanssa.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Jonot korvaushoitoon ovat pitkät, eikä jonotusaikana ole tarjolla juuri mitään palveluita. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea korvaushoidossa olevat olisivat kaivanneet jonotusaikana ja millaista tukea jonotusajalle olisi mahdollista tarjota. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Vantaan H-klinikan eli huumehoitoklinikan kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin myös miten diakoniatyö voisi vastata jononaikaisen tuen ongelmaan.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin kyselyillä. Kyselyihin vastasi yhdeksän H-klinikan korvaushoitoasiakasta, seitsemän H-klinikan työntekijää ja neljä Vantaan seurakuntien diakonia. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimustuloksista ilmeni, että korvaushoitoasiakkaiden ja työntekijöiden näkemykset tuen tarpeesta jonon aikana eroavat suuresti. Työntekijät kertoivat jonotuksen aikana olevan tarjolla monenlaisia palveluita, kuten ryhmätoimintaa, tapaamisia ja akupunktiota. Asiakkaille oli kuitenkin tarjottu jonotusaikana vain sairaanhoitajatapaamisia, eikä tuki ollut riittävää. Asiakkaat olisivat kaivanneet jonotusaikana muun muassa keskusteluapua, vertaistukea ja enemmän tietoa. Työntekijät uskoivat asiakkaiden tarvitsevan apua käytännön asioiden hoidossa, keinoja ja neuvoja huumeidenkäytön lopettamiseen, vertaistukea sekä tietoa. Jononaikaista hoitoa pyritään kehittämään H-klinikalla jatkuvasti.
Seurakunnissa ei juurikaan tehdä erillistä huumetyötä, vaan huumeriippuvaisia kohdataan kaikessa seurakunnan toiminnassa. Diakonit korostivat vastauksissaan kuuntelun ja rinnalla kulkemisen merkitystä. Diakoniatyö voisi vastata tuen tarpeeseen tarjoamalla keskusteluapua sitä haluaville ja laajentamalla yhteistyötä eri päihdepalveluiden kanssa.