KOKEMUKSIA VERTAISTUESTA JA KIRKON PERHENEUVONNASTA ERORYHMÄSSÄ

Abstract

TIIVISTELMÄ Koskimäki, Kirsi & Toimio-Elomaa, Marianne. Kokemuksia vertaistuesta ja kir-kon perheneuvonnasta eroryhmässä. Järvenpää, syksy 2011, 58 s., 2 liitettä.

Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma. Sosiaalialan ja diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi(AMK) + diakonin virkakelpoisuus, sosionomi (AMK).

Länsimaissa erojen määrä on lisääntynyt voimakkaasti kahden viimeisen sukupolven aikana. Parisuhteen päättyminen merkitsee yleensä kriisiä ja siitä seuraa monenlaista tuen tarvetta. Samaan aikaan kun palvelutarpeet ovat kasvaneet, yhteiskunnan ja kirkon mahdollisuudet tarjota palveluita ovat heikentyneet. Ryhmämuotoinen auttaminen on yksi keino vastata tarpeisiin tilanteessa, jossa yksilölliseen auttamiseen ei ole taloudellisia resursseja. Vertaistuki pohjautuu ihmisen luontaiseen tarpeeseen kokea yhteenkuuluvuutta toisten kanssa. Hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta sosiaalisilla suhteilla on tärkeä merkitys. Vuorovaikutus lisää yksilön voimavaroja.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Vantaan seurakuntayhtymän perheasianneuvottelukeskuksen syksyllä 2010 järjestämän eroryhmään osallistuvien kokemuksia vertaistuesta, voimaantumisesta ja kirkon perhe-neuvonnasta sekä kysyä ryhmän ohjaajien kokemuksia ryhmän toiminnasta. Tarkoituksenamme oli myös selvittää Vantaan seurakuntayhtymän eroryhmätoiminnan kehittämistarpeita. Toivoimme saavamme työvälineitä vertaistukiryhmien toteuttamiseen ja oivalluksia siitä, kuinka voisimme työssämme tukea erokriisissä olevia tulevina sosionomeina(AMK).

Työ oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Opinnäytetyön metodinen lähestymistapa oli triangulaatio. Aineiston keruu tapahtui eroryhmään osallistuneelta kuudelta henkilöltä haastattelulomakkeen avulla, ja kahden ohjaajan ajatuksia kysyimme sähköpostitse kolmen kysymyksen avulla. Aineisto analysoitiin sisällön analyysia käyttäen.

Ryhmässä toteutui kokemusten jakaminen, vastavuoroinen tuen saaminen ja antaminen, ja vertaistuki koettiin tärkeimpänä voimaannuttavana tekijänä ryhmässä. Vastaajat olivat valmiita suosittelemaan eroryhmään osallistumista muille eronneille. Seurakunnallinen konteksti ei näkynyt ryhmän toiminnassa, tätä mieltä olivat sekä ryhmään osallistuneet että ohjaajat. Yhtenäistä linjaa toiminnan kehittämisestä ei ollut. Vertaistukiryhmätoiminnalla on mahdollisuuksia ja kehittämistarpeita avioeroauttamisessa niin seurakunnallisessa kontekstissa kuin kunnallisella sektorilla.

Asiasanat: ero, eroryhmä, vertaistuki, voimaantuminen, kirkon perheneuvonta, kvalitatiivinen tutkimus.

ABSTRACT Koskimäki, Kirsi & Toimio-Elomaa Marianne. Experiences of peer support and church family counselling in divorce groups. Language: Finnish. Järvenpää, Autumn 2011. 58 p. 2 appendices.

Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Option in Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services.

In Western Countries the number of divorces has increased greatly in the last few decades. When a relationship ends, it usually means crisis and a divorced person often needs different forms of support. While the need for services has grown, the resources of society and church to provide services have weakened. The group-form assistance is one way to answer the divorced person's needs when there are no financial resources for individual help. Peer support is based on the natural human need to bond with others. Social relationships have a great importance for welfare and coping with the situation. Interaction also increases the resources of an individual.

The aim of this thesis was to examine divorce group participants' experiences of peer support, empowerment and church family counselling. The groups were organized by the family counselling of the Vantaa federation of parishes in autumn 2010. We also asked the family counsellors what they thought about the activity. In addition, we aimed to look into how the divorce group activities in the Vantaa parish union could be developed. We hoped we would get tools for carrying out peer support groups and insights into the ways we could help those undergoing a divorce crisis in our future work as Bachelors of Social Services.

We used qualitative research in this work. The methodological approach was triangulation. The material was collected from six divorce group participants using a interview form, and we asked two counsellors three questions by email. The material was analyzed using content analysis.

Sharing of experiences, receiving and giving of mutual support were realized in the group, and peer support was felt as the most important empowering factor in the group. The respondents were ready to recommend divorce groups to other divorced persons. According to both the participants and the counsellors of the groups the church context was not seen in the group activities. There was no uniform line in views on the development of group counselling. Peer support group work has great possibilities and the assistance of the divorced needs to be developed in both the church context and the municipal sector.

Keywords: divorce, divorce group, peer support, empowerment, church family counselling, qualitative research