Turvaa rakentamassa -ryhmä : varhaisen vuorovaikutussuhteen tukeminen Perheen yhdistetyn hoidon yksikössä
Hautsalo, Katariina (2011)
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120216948
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120216948
Tiivistelmä
Hautsalo, Katariina. Turvaa rakentamassa – ryhmä. Varhaisen vuorovaikutussuhteen tukeminen Perheen yhdistetyn hoidon yksikössä. Diak Etelä, Helsinki, syksy 2011, 46s., 5 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Produktion tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa Helsingin Diakonissalaitoksen Perheen yhdistetyn hoidon yksikköön, myöhemmin Pyy, varhaista vuorovaikutusta tukeva vertaisryhmä. Kohderyhmänä oli Pyyn päihde- ja perhekuntoutuksessa olevat vanhemmat ja heidän lapsensa. Pyyssä ei aiemmin ollut toteutettu yhteistä vertaisryhmää vanhemmille ja heidän lapsilleen. Ryhmälle oli tarvetta, sillä Pyyn työryhmän havaintojen mukaan vanhempien oli hyvä saada käytännössä harjoitella lapsen kanssa hetkeen pysähtymistä ja läsnä olemista. Produktion teoreettisena viitekehyksenä käytettiin kiintymyssuhde teoriaa ja teoriaa varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä päihdeongelmasta perheessä.
Produktion toteuttamista varten anottiin tutkimuslupaa Helsingin Diakonissalaitoksen eettiseltä toimikunnalta. Myös produktion kohderyhmältä pyydettiin kirjallinen suostumus ryhmään osallistumisesta. Vertaisryhmä toteutettiin toiminnallisin menetelmin ja sen tavoitteena oli tukea ja voimauttaa lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta ja kiinty-myssuhdetta. Vertaisryhmässä vanhemmille annettiin mahdollisuus konkreettisin ja käytännönläheisin keinoin kohdata lapsi ja olla lapselle läsnä. Ohjaajaparinani toimi Pyyn vakituinen ohjaaja, joka oli erikoistunut Pyyn lapsityön toteuttamiseen.
Ryhmä kokoontui viikoittain yhteensä kahdeksan kertaa. Ryhmätuokioihin osallistui Pyyn asiakasperheistä yhteensä seitsemän vanhempaa ja seitsemän 0-4-vuotiasta lasta. Ryhmätuokio kesti 45 minuuttia, ja joka kerralle oli oma teemansa, joihin liittyviä toi-minnallisia harjoituksia tehtiin yhdessä. Ryhmätoimintaan sisältyi myös kotitehtäviä, joiden tarkoituksena oli mahdollistaa työskentelyn jatkuminen myös kotona. Käytännön harjoitukset sisälsivät vuorovaikutussuhdetta tukevia leikkejä ja loruja, yhdessä tekemistä sekä vain rentoutumista ja pysähtymistä lapsen kanssa sylikkäin.
Ryhmän toteutuksen aikana havaittiin, että ryhmän koko oli liian suuri, joten sitä pienennettiin puolittamalla ryhmä kahtia. Vanhemmilta kerättiin lopuksi palautetta ryhmästä. Palautteidenkin mukaan ryhmän koko oli aluksi liian suuri. Vanhempien mielestä mukavinta ryhmässä oli lapsen kanssa lähekkäin oleminen ja uusien leikkien oppiminen sekä havahtuminen siihen, että lapsikin nautti yhdessä tekemisestä. Ryhmän kautta vanhemmat kokivat tutustuneensa lapseensa paremmin. Ryhmän jälkeen vanhemmat kokivat, että lapsi rauhoittui ja keskittyi paremmin ja läheisyys heidän ja lasten välillä syventyi.
Vanhempien palautteiden johdosta saattoi päätellä, että vuorovaikutusta tukevalle vertaisryhmälle olisi tarvetta myös jatkossa.
Asiasanat: kiintymyssuhdeteoria, perheet, päihdeongelmaiset, varhainen vuorovaikutus, perhekuntoutus, vertaisryhmät, toiminnalliset menetelmät
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Produktion tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa Helsingin Diakonissalaitoksen Perheen yhdistetyn hoidon yksikköön, myöhemmin Pyy, varhaista vuorovaikutusta tukeva vertaisryhmä. Kohderyhmänä oli Pyyn päihde- ja perhekuntoutuksessa olevat vanhemmat ja heidän lapsensa. Pyyssä ei aiemmin ollut toteutettu yhteistä vertaisryhmää vanhemmille ja heidän lapsilleen. Ryhmälle oli tarvetta, sillä Pyyn työryhmän havaintojen mukaan vanhempien oli hyvä saada käytännössä harjoitella lapsen kanssa hetkeen pysähtymistä ja läsnä olemista. Produktion teoreettisena viitekehyksenä käytettiin kiintymyssuhde teoriaa ja teoriaa varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä päihdeongelmasta perheessä.
Produktion toteuttamista varten anottiin tutkimuslupaa Helsingin Diakonissalaitoksen eettiseltä toimikunnalta. Myös produktion kohderyhmältä pyydettiin kirjallinen suostumus ryhmään osallistumisesta. Vertaisryhmä toteutettiin toiminnallisin menetelmin ja sen tavoitteena oli tukea ja voimauttaa lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta ja kiinty-myssuhdetta. Vertaisryhmässä vanhemmille annettiin mahdollisuus konkreettisin ja käytännönläheisin keinoin kohdata lapsi ja olla lapselle läsnä. Ohjaajaparinani toimi Pyyn vakituinen ohjaaja, joka oli erikoistunut Pyyn lapsityön toteuttamiseen.
Ryhmä kokoontui viikoittain yhteensä kahdeksan kertaa. Ryhmätuokioihin osallistui Pyyn asiakasperheistä yhteensä seitsemän vanhempaa ja seitsemän 0-4-vuotiasta lasta. Ryhmätuokio kesti 45 minuuttia, ja joka kerralle oli oma teemansa, joihin liittyviä toi-minnallisia harjoituksia tehtiin yhdessä. Ryhmätoimintaan sisältyi myös kotitehtäviä, joiden tarkoituksena oli mahdollistaa työskentelyn jatkuminen myös kotona. Käytännön harjoitukset sisälsivät vuorovaikutussuhdetta tukevia leikkejä ja loruja, yhdessä tekemistä sekä vain rentoutumista ja pysähtymistä lapsen kanssa sylikkäin.
Ryhmän toteutuksen aikana havaittiin, että ryhmän koko oli liian suuri, joten sitä pienennettiin puolittamalla ryhmä kahtia. Vanhemmilta kerättiin lopuksi palautetta ryhmästä. Palautteidenkin mukaan ryhmän koko oli aluksi liian suuri. Vanhempien mielestä mukavinta ryhmässä oli lapsen kanssa lähekkäin oleminen ja uusien leikkien oppiminen sekä havahtuminen siihen, että lapsikin nautti yhdessä tekemisestä. Ryhmän kautta vanhemmat kokivat tutustuneensa lapseensa paremmin. Ryhmän jälkeen vanhemmat kokivat, että lapsi rauhoittui ja keskittyi paremmin ja läheisyys heidän ja lasten välillä syventyi.
Vanhempien palautteiden johdosta saattoi päätellä, että vuorovaikutusta tukevalle vertaisryhmälle olisi tarvetta myös jatkossa.
Asiasanat: kiintymyssuhdeteoria, perheet, päihdeongelmaiset, varhainen vuorovaikutus, perhekuntoutus, vertaisryhmät, toiminnalliset menetelmät