Varhaiskasvattajan kirkollisesta koulutuksesta saatu erityisosaaminen päiväkotityössä
Erkkilä, Kati (2012)
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203153429
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203153429
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Erkkilä, Kati. Varhaiskasvattajan kirkollisesta koulutuksesta saatu erityisosaaminen päiväkotityössä. Diak Pohjoinen, Oulu, kevät 2012. 58 sivua, 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) – kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, miten kirkollisen koulutuksen saaneet varhaiskasvattajat kokevat uskontokasvatuksen päiväkotityössä. Tarkoituksena oli myös kuvailla, mitä erityisosaamista varhaiskasvattajat saavat kirkollisesta koulutuksestaan sekä mitkä seikat vaikuttavat erityisosaamisen hyödyntämiseen. Tavoitteena oli saada lisää tietoa uskontokasvatuksesta, kirkollisen koulutuksen merkityksestä ja erityisosaamisen hyödyntämisestä päiväkotityössä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Työtä varten haastateltiin neljää kirkollisen koulutuksen saanutta varhaiskasvattajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön ensimmäisenä tuloksena oli, että uskontokasvatuksen toteuttamista ovat uskontokasvatustuokiot sekä uskonnollisten ja hengellisten asioiden käsittely lasten kanssa. Toisena tuloksena oli, että kirkollisesta koulutuksesta saatua erityisosaamista on ymmärrys kirkollisen koulutuksen, uskontokasvatuksen sekä seurakunnan merkityksestä. Kolmantena tuloksena oli, että erityisosaamisen hyödyntämiseen vaikuttivat uskontokasvatuksen arvostus sekä monikulttuurinen uskontokasvatus päiväkotityössä.
Johtopäätöksenä oli, että kirkollisen koulutuksen saanut varhaiskasvattaja voisi toimia työyhteisönsä tukijana uskontokasvatukseen liittyen, uskontokasvatuksen kehittäjänä päiväkodissa sekä päiväkodin yhdyshenkilönä seurakuntaan. Johtopäätöksenä todettiin myös, että kirkollisen koulutuksen saaneet varhaiskasvattajat tarvitsevat lisää käytännönläheistä koulutusta sekä kirkollisten ja varhaiskasvatuksen opintojen yhdistämistä toisiinsa.
Asiasanat: varhaiskasvatus, uskontokasvatus, päiväkodit, kirkon työntekijät, osaaminen, kvalitatiivinen tutkimus
Erkkilä, Kati. Varhaiskasvattajan kirkollisesta koulutuksesta saatu erityisosaaminen päiväkotityössä. Diak Pohjoinen, Oulu, kevät 2012. 58 sivua, 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) – kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, miten kirkollisen koulutuksen saaneet varhaiskasvattajat kokevat uskontokasvatuksen päiväkotityössä. Tarkoituksena oli myös kuvailla, mitä erityisosaamista varhaiskasvattajat saavat kirkollisesta koulutuksestaan sekä mitkä seikat vaikuttavat erityisosaamisen hyödyntämiseen. Tavoitteena oli saada lisää tietoa uskontokasvatuksesta, kirkollisen koulutuksen merkityksestä ja erityisosaamisen hyödyntämisestä päiväkotityössä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Työtä varten haastateltiin neljää kirkollisen koulutuksen saanutta varhaiskasvattajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön ensimmäisenä tuloksena oli, että uskontokasvatuksen toteuttamista ovat uskontokasvatustuokiot sekä uskonnollisten ja hengellisten asioiden käsittely lasten kanssa. Toisena tuloksena oli, että kirkollisesta koulutuksesta saatua erityisosaamista on ymmärrys kirkollisen koulutuksen, uskontokasvatuksen sekä seurakunnan merkityksestä. Kolmantena tuloksena oli, että erityisosaamisen hyödyntämiseen vaikuttivat uskontokasvatuksen arvostus sekä monikulttuurinen uskontokasvatus päiväkotityössä.
Johtopäätöksenä oli, että kirkollisen koulutuksen saanut varhaiskasvattaja voisi toimia työyhteisönsä tukijana uskontokasvatukseen liittyen, uskontokasvatuksen kehittäjänä päiväkodissa sekä päiväkodin yhdyshenkilönä seurakuntaan. Johtopäätöksenä todettiin myös, että kirkollisen koulutuksen saaneet varhaiskasvattajat tarvitsevat lisää käytännönläheistä koulutusta sekä kirkollisten ja varhaiskasvatuksen opintojen yhdistämistä toisiinsa.
Asiasanat: varhaiskasvatus, uskontokasvatus, päiväkodit, kirkon työntekijät, osaaminen, kvalitatiivinen tutkimus