SENIORIASUMISOIKEUSTALO : asukkaiden kokemuksia asuinyhteisöstä ja sen yhteisöllisyydestä
Kupari, Elina (2012)
Kupari, Elina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205015651
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205015651
Tiivistelmä
Kupari, Elina. Senioriasumisoikeustalo. Asukkaiden kokemuksia asuinyhteisöstä ja sen yhteisöllisyydestä. Diak Etelä, Helsinki, kevät 2012, 92 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä yhteisöllisyyden elementtejä vuoden ikäisessä helsinkiläisessä senioriasumisoikeustalossa asukkaiden kokemusten perusteella esiintyi, miten yhteisöllisyys näyttäytyi asukkaiden arjessa ja mitä merkityksiä asukkaat antoivat tutkittavalle yhteisölle ja yhteisöllisyydelle. Opinnäytetyö toteutettiin S-Asunnot Oy:n ja Senioriasumisoikeus Oy:n tilaustyönä.
Aineisto kerättiin marras-joulukuussa 2011 haastattelemalla kuutta eläkkeellä olevaa senioriasumisoikeustalon asukasta. Haastattelut tapahtuivat asukkaiden kodeissa. Tutkimus oli laadullinen ja tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tutkimus osoitti, että taloyhtiössä esiintyi useita yhteisöllisyyden osatekijöitä: yhteenkuuluvuutta, vuorovaikutusta, yhteistoimintaa, yhteisiä intressejä ja auttamista. Yhteisöllisyys näyttäytyi haastateltavien arjessa erityisesti asukkaiden tuttavallisina kohtaamisina ja yhdessä toimimisena. Asukkaat tervehtivät toisiaan, jäivät juttelemaan ja kokoontuivat yhteisiin toimintoihin ja tilaisuuksiin. Vuorovaikutusta koettiin olevan normaalikerrostaloyhteisöä enemmän, ja luottamus naapureilta saatavaan apuun oli suuri. Talon ikärakenne koettiin yhdistävänä ja yksinomaan myönteisenä asiana. Yhteistiloja pidettiin erittäin tärkeinä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja tutustumisen kannalta.
Asuinyhteisössä oli mahdollisuus sekä yksityisyyteen että yhdessäoloon oman valinnan mukaan, mitä arvostettiin. Yhteiseen toimintaan osallistuminen koettiin helpoksi ja täysin vapaaehtoiseksi. Vuosi koettiin kuitenkin lyhyeksi ajaksi tutustumiseen ja tiiviin yhteishengen muodostumiseen: suuri osa asukkaista oli haastateltaville vielä tuntemattomia. Yhteisöstä erottui aktiivisten osallistujien ryhmiä, joiden jäsenet tunsivat toisiaan paremmin.
Yhteisöllisyyden osatekijöiden painoarvo ja merkitys tämänhetkisessä elämäntilanteessa oli kullekin haastateltavalle yksilöllinen. Asukkaan muut sosiaaliset verkostot vaikuttivat siihen, miten merkittävänä asuinyhteisöä pidettiin. Yhteisön ennustettiin muuttuvan tulevaisuudessa, toimintakyvyn heikentyessä, nykyistä tärkeämmäksi.
Yhteisöä on rakennettu yhdessä asukasisännöitsijän kanssa. Sekä asukasisännöitsijän tuki että asukkaiden oma panos ovat yhteisölle tärkeitä. Asukkaiden toiminta on aktiivista, ja asuinyhteisössä tapahtuu yhteisöllistymistä.
Asiasanat: yhteisöllisyys, asuminen, asuinyhteisöt, asumisoikeusasunnot, ikääntyneet, kvalitatiivinen tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä yhteisöllisyyden elementtejä vuoden ikäisessä helsinkiläisessä senioriasumisoikeustalossa asukkaiden kokemusten perusteella esiintyi, miten yhteisöllisyys näyttäytyi asukkaiden arjessa ja mitä merkityksiä asukkaat antoivat tutkittavalle yhteisölle ja yhteisöllisyydelle. Opinnäytetyö toteutettiin S-Asunnot Oy:n ja Senioriasumisoikeus Oy:n tilaustyönä.
Aineisto kerättiin marras-joulukuussa 2011 haastattelemalla kuutta eläkkeellä olevaa senioriasumisoikeustalon asukasta. Haastattelut tapahtuivat asukkaiden kodeissa. Tutkimus oli laadullinen ja tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tutkimus osoitti, että taloyhtiössä esiintyi useita yhteisöllisyyden osatekijöitä: yhteenkuuluvuutta, vuorovaikutusta, yhteistoimintaa, yhteisiä intressejä ja auttamista. Yhteisöllisyys näyttäytyi haastateltavien arjessa erityisesti asukkaiden tuttavallisina kohtaamisina ja yhdessä toimimisena. Asukkaat tervehtivät toisiaan, jäivät juttelemaan ja kokoontuivat yhteisiin toimintoihin ja tilaisuuksiin. Vuorovaikutusta koettiin olevan normaalikerrostaloyhteisöä enemmän, ja luottamus naapureilta saatavaan apuun oli suuri. Talon ikärakenne koettiin yhdistävänä ja yksinomaan myönteisenä asiana. Yhteistiloja pidettiin erittäin tärkeinä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja tutustumisen kannalta.
Asuinyhteisössä oli mahdollisuus sekä yksityisyyteen että yhdessäoloon oman valinnan mukaan, mitä arvostettiin. Yhteiseen toimintaan osallistuminen koettiin helpoksi ja täysin vapaaehtoiseksi. Vuosi koettiin kuitenkin lyhyeksi ajaksi tutustumiseen ja tiiviin yhteishengen muodostumiseen: suuri osa asukkaista oli haastateltaville vielä tuntemattomia. Yhteisöstä erottui aktiivisten osallistujien ryhmiä, joiden jäsenet tunsivat toisiaan paremmin.
Yhteisöllisyyden osatekijöiden painoarvo ja merkitys tämänhetkisessä elämäntilanteessa oli kullekin haastateltavalle yksilöllinen. Asukkaan muut sosiaaliset verkostot vaikuttivat siihen, miten merkittävänä asuinyhteisöä pidettiin. Yhteisön ennustettiin muuttuvan tulevaisuudessa, toimintakyvyn heikentyessä, nykyistä tärkeämmäksi.
Yhteisöä on rakennettu yhdessä asukasisännöitsijän kanssa. Sekä asukasisännöitsijän tuki että asukkaiden oma panos ovat yhteisölle tärkeitä. Asukkaiden toiminta on aktiivista, ja asuinyhteisössä tapahtuu yhteisöllistymistä.
Asiasanat: yhteisöllisyys, asuminen, asuinyhteisöt, asumisoikeusasunnot, ikääntyneet, kvalitatiivinen tutkimus