PITKÄAIKAISTYÖTTÖMIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN KARJASILLAN SEURAKUNNASSA
Härkönen, Antti; Klinga, Miika (2012)
Härkönen, Antti
Klinga, Miika
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249687
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249687
Tiivistelmä
Härkönen, Antti & Klinga, Miika. Pitkäaikaistyöttömien terveyden edistäminen Karjasillan seurakunnassa. Diak Pohjoinen, Oulu, kevät 2012, (59 s., 2 liitettä) Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa.
Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvailla laadullista lähestymistapaa hyödyntäen pitkäaikaistyöttömien kokemuksia terveydestä ja terveyden edistämisen ryhmän toiminnasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa erityisesti Karjasillan seurakunnan diakoniatyölle pitkäaikaistyöttömille suunnatun ryhmätoiminnan merkityksestä terveyden edistämisessä sekä löytää tekijöitä, jotka uhkaavat pitkäaikaistyöttömien terveyttä.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla neljää terveyden edistämisen ryhmään osallistunutta pitkäaikaistyötöntä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan terveyden edistämisen ryhmään osallistuneet pitkäaikaistyöttömät kokivat terveyden kokonaisvaltaiseksi tunteeksi hyvinvoinnista. Terveyteen kuuluviksi kuvailtiin tunne mielen ja kehon hyvinvoinnista sekä sairauden puuttuminen. Terveyden edistämisen ryhmään osallistumisen merkitys oli sidoksissa pitkäaikaistyöttömän elämäntilanteeseen. Ryhmäläiset kokivat saaneensa ryhmän aikana tietoa terveydestä, joka motivoi terveystottumusten muutokseen. Myönteiseksi koettiin kokemus yhteydestä, joka syntyi säännöllisten kokoontumisten myötä ryhmäläisten ja vetäjien välillä. Yhteyden kokemukseen vaikutti osallistujan sitoutumisaste. Haastatelluista enemmistö koki seurakuntayhteyden voimavarana. Seurakuntayhteyden eduiksi koettiin mahdollisuus osallistua aktiviteetteihin sekä sosiaalinen ja henkinen tuki. Myös hengellisyys koettiin henkisenä tukena. Osa haastatelluista ei osannut sanoa, onko seurakunnalla tai hengellisyydellä merkitystä heille voimavarojen antajana.
Jatkotutkimushaasteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että vain pieni osa kutsutuista pitkäaikaistyöttömistä osallistui terveyden edistämisen ryhmään. Lisäksi samankaltaisen tutkimuksen voisi tehdä suuremmalle ryhmälle. Mielenkiintoista olisi myös tietää, minkä verran diakoniatyöntekijät tuovat esille hengellisiä aspekteja työttömille suunnatuissa ryhmissä tai hengellisyyttä osana terveyden edistämistä.
Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvailla laadullista lähestymistapaa hyödyntäen pitkäaikaistyöttömien kokemuksia terveydestä ja terveyden edistämisen ryhmän toiminnasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa erityisesti Karjasillan seurakunnan diakoniatyölle pitkäaikaistyöttömille suunnatun ryhmätoiminnan merkityksestä terveyden edistämisessä sekä löytää tekijöitä, jotka uhkaavat pitkäaikaistyöttömien terveyttä.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla neljää terveyden edistämisen ryhmään osallistunutta pitkäaikaistyötöntä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan terveyden edistämisen ryhmään osallistuneet pitkäaikaistyöttömät kokivat terveyden kokonaisvaltaiseksi tunteeksi hyvinvoinnista. Terveyteen kuuluviksi kuvailtiin tunne mielen ja kehon hyvinvoinnista sekä sairauden puuttuminen. Terveyden edistämisen ryhmään osallistumisen merkitys oli sidoksissa pitkäaikaistyöttömän elämäntilanteeseen. Ryhmäläiset kokivat saaneensa ryhmän aikana tietoa terveydestä, joka motivoi terveystottumusten muutokseen. Myönteiseksi koettiin kokemus yhteydestä, joka syntyi säännöllisten kokoontumisten myötä ryhmäläisten ja vetäjien välillä. Yhteyden kokemukseen vaikutti osallistujan sitoutumisaste. Haastatelluista enemmistö koki seurakuntayhteyden voimavarana. Seurakuntayhteyden eduiksi koettiin mahdollisuus osallistua aktiviteetteihin sekä sosiaalinen ja henkinen tuki. Myös hengellisyys koettiin henkisenä tukena. Osa haastatelluista ei osannut sanoa, onko seurakunnalla tai hengellisyydellä merkitystä heille voimavarojen antajana.
Jatkotutkimushaasteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että vain pieni osa kutsutuista pitkäaikaistyöttömistä osallistui terveyden edistämisen ryhmään. Lisäksi samankaltaisen tutkimuksen voisi tehdä suuremmalle ryhmälle. Mielenkiintoista olisi myös tietää, minkä verran diakoniatyöntekijät tuovat esille hengellisiä aspekteja työttömille suunnatuissa ryhmissä tai hengellisyyttä osana terveyden edistämistä.