ELÄMÄN KÄÄNNEKOHTA : Kertomuksia työpajanuorten selviytymisestä
Ojanen, Anna Mari (2009)
Ojanen, Anna Mari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909244677
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909244677
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Ojanen, Anna Mari. Elämän käännekohta. Kertomuksia työpajanuorten selviytymisestä. Pieksämäki, syksy 2009. 87 s.
Diakonia- ammattikorkeakoulu. Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan ylempi koulutusoh-jelma, Päihteet ja syrjäytyminen suuntautumisvaihtoehto, Sosionomi (YAMK)
Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia Työllistämisyhdistys Etappi ry:n työpajanuorten selviytymiseen johtaneita syitä. Tavoitteena oli löytää nuorten selviytymistarinoiden merkityksellisiä käännekohtia. Tutkimuksen lähtökohtana oli nuoren itsensä kokema elämäntilanteen positiivinen muutos. Tutkimus liittyi erityisesti tutkijan oman, mutta myös koko työyhteisön työn sisällölliseen kehittämiseen. Tutkimustuloksia on tarkoitus jakaa yhteistyötahojen käyttöön sekä kirjallisena että luennoimalla.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa Etapin pajajakson jo päättänyttä nuorta. Haastattelut toteutettiin narratiivisella menetelmällä. Tutkimuksen tietoteoriapohjan muodosti konstruktivismi. Aineisto analysoitiin narratiivisella sisällönanalyysilla. Tärkeintä oli löytää nuorten selviytymiselle antamia merkityksiä ja selvittää työpajajakson osuus nuoren selviytymistarinassa.
Päätuloksina esille tulivat osallisuuden, vertaistuen ja läheisten merkitys selviytymisessä. Vanhemmaksi tuleminen, pohjalla käymisen kokemus ja kyllästyminen entiseen elämään olivat merkittäviä käännekohtia nuoren elämässä. Työpaja-aikaa muisteltiin pääosin myönteisenä vaiheena ja vahvana tukena positiiviselle muutokselle tuoden säännöllisyyttä ja rutiineja nuorten elämään. Työpajajakson positiivisen merkityksen nuoret ymmärsivät usein vasta työpajajakson jälkeen. Nuoret olivat pettyneitä työ- ja elinkeinotoimistosta saatuun ohjaukseen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
Johtopäätöksenä voidaan pitää moniammatillisen verkostotyön kehittämistä yhä vahvemmin siihen suuntaan, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuus saada ajallisesti ja laadullisesti riittävää ohjausta elämänhallintaan, koulutukseen ja työelämään liittyen. Työpajojen työ- ja yksilövalmentajilta puolestaan vaaditaan laaja-alaista osaamista sekä ammattitaitoon että elämänhallintaan liittyen. Yksilövalmentajan pitää tuntea nuoren tukena toimivat verkostot ja kehittää yhä edelleen niiden toimivuutta nuoren edun mu-kaiseksi nuorta kuulemalla. Yksilöohjauksessa korostui nuoren kannustus, rohkaisu ja kuulluksi tuleminen sekä linkkinä toimimisen tärkeys nuoren asioissa eri viranomaistahojen kesken.
Avainsanat: nuoret, työttömät, syrjäytyminen, ennaltaehkäisy, selviytyminen, laadullinen tutkimus
Ojanen, Anna Mari. Elämän käännekohta. Kertomuksia työpajanuorten selviytymisestä. Pieksämäki, syksy 2009. 87 s.
Diakonia- ammattikorkeakoulu. Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan ylempi koulutusoh-jelma, Päihteet ja syrjäytyminen suuntautumisvaihtoehto, Sosionomi (YAMK)
Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia Työllistämisyhdistys Etappi ry:n työpajanuorten selviytymiseen johtaneita syitä. Tavoitteena oli löytää nuorten selviytymistarinoiden merkityksellisiä käännekohtia. Tutkimuksen lähtökohtana oli nuoren itsensä kokema elämäntilanteen positiivinen muutos. Tutkimus liittyi erityisesti tutkijan oman, mutta myös koko työyhteisön työn sisällölliseen kehittämiseen. Tutkimustuloksia on tarkoitus jakaa yhteistyötahojen käyttöön sekä kirjallisena että luennoimalla.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa Etapin pajajakson jo päättänyttä nuorta. Haastattelut toteutettiin narratiivisella menetelmällä. Tutkimuksen tietoteoriapohjan muodosti konstruktivismi. Aineisto analysoitiin narratiivisella sisällönanalyysilla. Tärkeintä oli löytää nuorten selviytymiselle antamia merkityksiä ja selvittää työpajajakson osuus nuoren selviytymistarinassa.
Päätuloksina esille tulivat osallisuuden, vertaistuen ja läheisten merkitys selviytymisessä. Vanhemmaksi tuleminen, pohjalla käymisen kokemus ja kyllästyminen entiseen elämään olivat merkittäviä käännekohtia nuoren elämässä. Työpaja-aikaa muisteltiin pääosin myönteisenä vaiheena ja vahvana tukena positiiviselle muutokselle tuoden säännöllisyyttä ja rutiineja nuorten elämään. Työpajajakson positiivisen merkityksen nuoret ymmärsivät usein vasta työpajajakson jälkeen. Nuoret olivat pettyneitä työ- ja elinkeinotoimistosta saatuun ohjaukseen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
Johtopäätöksenä voidaan pitää moniammatillisen verkostotyön kehittämistä yhä vahvemmin siihen suuntaan, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuus saada ajallisesti ja laadullisesti riittävää ohjausta elämänhallintaan, koulutukseen ja työelämään liittyen. Työpajojen työ- ja yksilövalmentajilta puolestaan vaaditaan laaja-alaista osaamista sekä ammattitaitoon että elämänhallintaan liittyen. Yksilövalmentajan pitää tuntea nuoren tukena toimivat verkostot ja kehittää yhä edelleen niiden toimivuutta nuoren edun mu-kaiseksi nuorta kuulemalla. Yksilöohjauksessa korostui nuoren kannustus, rohkaisu ja kuulluksi tuleminen sekä linkkinä toimimisen tärkeys nuoren asioissa eri viranomaistahojen kesken.
Avainsanat: nuoret, työttömät, syrjäytyminen, ennaltaehkäisy, selviytyminen, laadullinen tutkimus